Esa Mäkijärven kulma: Espanjan talousvaikeudet

Jalkapallo ei ole hyvää bisnestä. Useimmat seurat tekevät tappiota, vaikka asian ei pitäisi olla näin. Ainoastaan kaikkein suurimmat joukkueet, kuten Bayern München, Manchester United ja Real Madrid, pääsevät voitolle. Muut joutuvat taistelemaan olemassaolostaan tasapainotellessaan vuosi toisensa jälkeen tulojen ja tappioiden välillä. Mutta miten pysäyttää kierre, joka johtaa pahimmassa tapauksessa nykyisen ammattijalkapallon loppuun?

Espanjan hiljattainen talouskriisi johtuu kiinteistökeinottelusta, jota harrastettiin 1980-luvulta pitkälle 2000-luvulle. Asuntojen hinnat nousivat tähtitieteellisiksi ja pankit myönsivät niiden hankkimiseen pitkiä lainoja. Kupla puhkesi vuonna 2008. Tämä johti kiinteistöjen hintojen romahtamiseen ja koko yhteiskunnan mukanaan vieneeseen lamaan. Se koski kaikkia tahoja valtionyhtiöistä jalkapalloseuroihin.

Talouskriisi ei tietenkään myllertänyt pelkästään Espanjassa, vaan mylläsi lukuisista syistä ympäri Eurooppaa. Euroopan unionin viime vaiheet osoittavat, että Välimeren maiden käsitys toimivasta taloudenpidosta poikkeaa täysin Pohjoismaiden vastaavasta. Espanjassa osataan ottaa rennosti, ja valtio soveltaa samaa lähestymistapaa taloudelliseen toimintaan. Tämän huomaa jalkapallossa siitä, että siinä missä Saksassa muutettiin seurojen rakenteita, Espanjassa monet joukkueet luottavat edelleen kiinteistöbisneksiin, pankkeihin ja rahoissaan oleviin sijoittajiin.

Espanjalaisten seurojen yhteenlasketun velan arvioitiin olevan noin 500 miljoonaa euroa vuonna 2003. Real Madrid ja FC Barcelona vastasivat tästä potista melkein 250 miljoonasta ja Valencia 100 miljoonasta. Ne olivat velkaa suuria summia veroina. Ne pelastuivat konkurssilta hyväksi havaitsemillaan keinoilla: haalimalla lisää luottoja ja myymällä vanhat harjoituskeskuksensa. Silti niillä on edelleen velkaa satoja miljoonia euroja.

Luvut saattavat tuntua kestämättömiltä, mutta samaan aikaan pitää muistaa, ettei velkaa välttämättä tarvitse koskaan maksaa kokonaan takaisin. Ajallaan suoritetut lyhennykset riittävät. Real Madrid ja FC Barcelona ovat tällaisessa keplottelussa omaa luokkaansa. Seuroilla on valtavat tulot, eikä niillä ole ollut pahimmassakaan paikassa ongelmia vakuuttaa velkojiaan toimintansa järkevyydestä. Seurat keräävät käteistä La Ligan epäreilun televisiosopimuksen lisäksi muun muassa lipputuloista, sponsoreilta ja oheistuotteista.

Kannattaa myös pitää mielessä, että Euroopan unionin yhteisyyspyrkimyksistä huolimatta Euroopan eri jalkapalloliigojen joukkueet ilmoittavat voitoistaan ja tappioistaan eri tavoilla. Tilanne ei ole etenkään Espanjan suurimpien seurojen kohdalla erityisen vakava, vaikka skandaalin haistava media väittäisikin muuta.

Mitä Espanjaan tulee, talouskriisi on vaikuttanut ennen kaikkea keskisuuriin ja pieniin seuroihin. Kymmeniä joukkueita on ajautunut pahoihin vaikeuksiin, nimekkäimpinä Deportivo La Coruña ja Racing Santander. Vuonna 2013 väitettiin, että pahimmassa jamassa olevat joukkueet joutuvat lopettamaan toimintansa, mutta ainakaan vielä tästä ei ole merkkejä. Todennäköisempi skenaario seuraa Italian mallia, missä Fiorentinan kaltaiset konkurssiin menevät seurat aloittavat uudella nimellä alemmalta sarjatasolta ja hilautuvat veloista päästyään entiseen asemaansa.

Euroopan jalkapallon ongelmat johtuvat pääasiassa joukkueiden pelaajille ja muulle henkilöstölle maksamista käsittämättömistä palkoista. Vuonna 1995 voimaan tullut Bosman-sääntö, jonka mukaan pelaaja sai siirtyä toiseen seuraan ilman korvausta sopimuksensa ollessa loppumassa, johti jalkapalloilijoille maksettujen korvausten räjähdysmäiseen nousuun. Sääntö toimi pelaajien eduksi ja joukkueita vastaan. Se johti nykyiseen kestämättömään tilanteeseen, jossa vain isoimmat seurat pystyvät tekemään voittoa. Tilanne on kestämätön, mutta Espanjassa suurin huoli kohdistuu edelleen pienempiin joukkueisiin, ei jättiläisiin, koska ne voivat luottaa suureen kannattajamääräänsä kerätäkseen tarvittavat rahat ja pysyäkseen pelissä mukana.

Euroopan unioni on jyrähdellyt laittavansa Espanjan jalkapallon ruotuun, mutta uhittelut ovat jääneet puheiden tasolle. Uefan lanseeraama Financial Fair Play -säännöstö ei välttämättä ole tarpeeksi tehokas korjatakseen tilanteen. Sen epäkohdat ovat ilmeiset: suuret seurat pystyvät sen avulla pysymään suurina, pienet pakotetaan pysymään pieninä.

Real Madrid, FC Barcelona ja Athletic Bilbao eivät ole koskaan pudonneet La Ligasta. Ne ovat myös Espanjan ainoat joukkueet, jotka eivät ole taloudellisessa kriisissä. Jotakin on syytä tapahtua, että nykyinen epäreilu ja epäedullinen tilanne voidaan korjata. Espanja kärsii Italian tavoin hallituksen korruptoituneisuudesta ja kyvyttömyydestä. Ongelmat ulottuvat hyvä veli -verkoston muodostaviin tahoihin, kuten pankkeihin ja jalkapalloseuroihin. Muutokset tulevat tapahtuessaan olemaan kipeitä, mutta niiden välttämättömyys on pitkässä juoksussa suurienkin toimijoiden etu.

Esa Mäkijärvi
Kolumnisti on kirjailija ja La Liga -intoilija. Hän on julkaissut kirjan Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista (Arktinen Banaani 2014). Mäkijärven kolumnit mahdollistaa yhteistyökumppanimme Vivus.fi.