Mestarien liigan puheenaiheet: Juventuksen yllätys ja Barcelonan ylivoima haastoissa

Mestarien liigan välierien ensimmäiset osat on pelattu. Tiistaina Juventus kaatoi kotonaan Real Madridin maalein 2-1. Eilisiltana Barcelona löi kenties jo ratkaisevat maalit Bayern Müncheniä vastaan. Peli päättyi Barcan 3-0-voittoon. Mitä kaikkea ensimmäisistä välieräotteluista jäi mieleen?

Rohkea Juventus

Odotimme ennen tiistain ottelua, että Juven ja Realin välisestä ottelusta tulisi matalan riskitason ottelu – lähestymistavaltaan jopa mourinhomaisen pragmaattinen. Mitä vielä. Molemmat joukkueet paahtoivat minuutista yksi lähtien sata lasissa kohti vastustajan maalia.

Realin nopeat hyökkäykset ovat tulleet La Ligan seuraajille tutuiksi, mutta Juve yllätti aggressiivisuudellaan. Etenkin ensimmäisen 10-15 minuutin ajan katsojien ja toimittajien lisäksi myös Real tuntui olleen yllätetty. Juve tuli oikealta ja vasemmalta, eikä Real tahtonut saada pelistä kiinni.

Vieraiden onneksi Vanha Rouva rokotti alun paineessa vain kerran. Real sai vieläpä vierasmaalin, vaihteeksi Cristiano Ronaldon avulla. Lopulta Juventus paineli 2-1-voittoon, hieman onnekkaastikin. James Rodríguez puski kertaalleen ylärimaan, minkä lisäksi Juventuksen voittomaaliin johtanut tilanne lähti blokkiin jääneestä Marcelon laukauksesta.

On hyvin mielenkiintoista nähdä, millainen toisesta osaottelusta tulee. Prässääkö Juventus edelleen aggressiivisesti ja pyrkii riistoihin ylhäällä? Vai vedetäänkö liinat kiinni, puolustetaan syvällä ja toivotaan parasta?

Ancelottin virheet

Juventus oli Realia vastaan hyvä. Mutta samaan aikaan Realin pelaajista liian moni pelasi huonosti. Eri puolilla maailmaa tikunnokkaan on nostettu erityisesti näkymättömissä ollut Gareth Bale ja heikosti peliä rakentanut Sergio Ramos. Molemmat pelaajat on haukuttu pohjamutiin, mutta onko syy yksistään heidän? Syyttävän sormen pitäisi ennemmin osoittaa Carlo Ancelottia. Selitetäänpä hieman.

Real pelasi Juventusta vastaan muodostelmalla 4-4-2. Topparin koulutuksen saanut Ramos pelasi keskikentän keskustassa yhdessä Toni Kroosin kanssa. Ottelu oli Ramosille kolmas tällä kaudella keskikentällä. Vaikka Ramos on äärimmäisen monipuolinen toppari, hän ei ole keskikenttäpelaaja. Ramos on hyvä puolustussuuntaan, mutta pallollisena häntä ei voi verrata Luka Modriciin, jonka paikalla Ramos pelasi. Eikä pidäkään verrata. Jos Ancelotti päättää asettaa topparin keskikentälle, hänen on ymmärrettävä, että laatu saattaa kärsiä. Etenkin kun vastassa oli Juventus, joka prässäsi aggressiivisesti ja pyrki jatkuvasti viemään Realilta tilan pois. Toppari – niin hyvä kuin Ramos onkin – on tottunut isompaan tilaan ja rauhallisempaan pallonsiirtelyyn. Keskikentällä tilaa ja aikaa on vähemmän, eikä silti voi aina turvautua pitkään palloon.

Toinen murheenkryyni: Gareth Bale. Roy Keane ja Paul Scholes ehtivät jo haukkua Balen, mikä johti Balen agentin vastaiskuun Keanea kohtaan. Ei siitä sen enempää. Merkittävää oli se, että Bale ei saanut 4-4-2-ryhmitelmässä mitään aikaan hyökkääjän paikalla. Jälleen on syytettävä Ancelottia ennemmin kuin Balea.

Balen rinnalla pelanneesta Cristiano Ronaldosta on pikku hiljaa kuoriutunut enemmän ja enemmän ysipaikan pelaaja. Hänelle liikkeet keskushyökkääjänä ovat tuttuja ja luonnollisia. Bale ei ole samanlainen. Walesilainen on laitapelaaja. Vasen laitahyökkääjä, oikea laitahyökkääjä tai vasen pakki. Mutta ei keskushyökkääjä. Bale syötti pelaamansa 85 minuutin aikana vain 18 kertaa. Miksi ihmeessä Ancelotti roikotti Balea niin kauan kentällä? Kenelle tahansa voi tulla virheitä, mutta miksei Ancelotti vaihtanut Balea pois aiemmin, kun selvisi ettei walesilaisesta ole mitään hyötyä keskushyökkääjänä? Penkillä olisivat kuitenkin olleet ysipaikalle paremmin sopivat Javier Hernández ja Jesé.

Miksi Bayernilla oli kiire?

Barcelonan ja Bayernin välistä ottelua oli pelattu noin 76 minuuttia. Vieraat eivät hallinneet peliä, mutta ei heillä ollut juuri tuolloin mitään hätääkään. Näytti kovasti siltä, että peli päättyisi maalittomaan tasatulokseen. Aivan yhtäkkiä Barcelona vaati rangaistuspotkua, jota ei tullut, kentällä oli pienimuotoinen torikokous käynnissä ja Manuel Neuer halusi avata maalipotkun nopeasti. Kuten Pasi Rautiainen ja Keith Armstrong hyvin MTV:n lähetyksessä havainnollistivat, Bayernin kenttäryhmitys oli pahasti epäorganisoitu maalipotkun hetkellä. Saksalaisilla ei ollut mikään kiire. Neuer olisi voinut rauhassa odottaa torikokouksen päättymistä ja antaa puolustuksen organisoitua.

Erinomaisesti aiemmin ottelussa torjunut Neuer teki kohtalokkaan arviointivirheen avatessaan vasemmalle pakille. Siihen perään Juan Bernatilta toinen virhe, haasto väärässä kohdassa ja Dani Alves vei pallon. Barca-pakki syötti Lionel Messille, jolla oli Bayernin epäorganisoidun kenttäryhmityksen kymppitaskussa tilaa. Pari askelta ja veto etukulmasta sisään. Kysymys: miksi Neuerilla oli kiire avata nopeasti?

Kelataan pari minuuttia eteenpäin. Tällä kertaa Bernat ei malttanut pysyä puolustuslinjassa, vaan lähti höntyilemaan ylöspäin. Ivan Rakitic näki Bernatin selustaan jääneen tilan, syöttö Messille ja lukemat 2-0:aan. Koomisesti kompuroinutta Jerôme Boatengia ei voi liiemmin tilanteessa syyttää. Kookkalle puolustajalle on lähes mahdotonta puolustaa Messiä 1v1-tilanteessa, kun Kirppu pääsee tulemaan vauhdilla kohti. Kysymys: miksi Bernatilla oli kiire ylös?

Ja vielä kolmas maali. Bayern haki vimmatusti vierasmaalia, ja keskialueelle jäi 3v3-tilanne. Pallo Messille, joka odotti ja vapautti oikea-aikaisesti Neymarin läpi. Luis Suárezin läpiajon Neuer otti kiinni, mutta Neymar oli liian ovela. Viimeinen kysymys: miksi Bayern nosti riskitasonsa älyttömyyksiin ja mahdollisesti pelasi itsensä ulos turnauksesta? 0-2-tappio olisi voinut olla käännettävissä toisessa osaottelussa, mutta 0-3 tuntuu melko mahdottomalta.

Ribéryn ja Robbenin puuttuminen näkyi

Ennen keskiviikon ottelua tiedettiin, että Bayern joutuisi pelaamaan ilman muutamaa avainpelaajaansa. Laidoilta puuttuivat Arjen Robben, Franck Ribéry ja David Alaba. Robben ja Ribéry kuuluvat Bayernin parhaisiin 1v1-haastajiin. Sama pätee Alabaan puolustajien vertailussa. Kolmikon puuttuminen näkyi karulla tavalla. Haastot merkittiin Barcan hyväksi tylysti 28-3. Haastaminen ei vielä itsessään tee joukkueen pelaamista parempaa. Mutta kun sillä pääsee murtautumaan maalipaikkaan, tai saa luotua joukkuekaverille tilaa, siitä on suuri apu.

Ensimmäisessä maalissa Alves ohitti yhden vastustajan ja sitoi kaksi muuta itseensä. Tuloksena Messille jäi tilaa paljon puhuttuun kymppitaskuun eli Kirpun mielipaikalle. Pari askelta, 1-0. Toisessa maalissa Messillä oli (kiitos Bernatin höntyilyn) vastassaan Boateng. Onnistunut haasto, 2-0. Kolmannessa maalissa Messi sitoi pelaajan itseensä ja vapautti Neymarin läpi, 3-0.

Puolustajille on huomattavasti helpompaa pelata, jos vastassa oleva hyökkääjä ei tarjoa haastouhkaa. Eilen tilanne oli juuri sellainen. Bayernilta ei Thiago Alcántaraa ja Bernatia lukuun ottamatta löytynyt pelaajia, jotka olisivat voineet uskottavasti haastaa 1v1-tilanteessa. Barcalta sen sijaan löytyi. Messi haastoi 10 kertaa, Neymar kuusi, Suárez ja Andrés Iniesta neljä, ja niin edelleen.