FC Barcelona porskuttaa tällä hetkellä vakuuttavasti La Ligassa ja kansainvälisillä kentillä. Ei olisi yllätys, jos se toistaisi viime kauden uskomattoman triplansa. Se pelaa maailman parasta jalkapalloa, eikä hyökkäyskolmikolle Messi-Neymar-Suárez näytä löytyvän pysäyttäjää. Atlético Madrid ja Real Madrid roikkuvat vielä jotenkin FC Barcelonan kyydissä, mutta nykytahdilla katalaanit pysyvät maailman ykkösinä vielä vuosia eteenpäin.

Viime aikoina olemme kuitenkin jälleen saaneet lukea punasinisen seuran ikävistä puolista. FC Barcelonan pelaajat Gerard Piqué ja Dani Alves ovat saaneet runsaasti negatiivista julkisuutta harkitsemattomien lausuntojensa takia. Piqué haukkui paikalliskilpailija Espanyolia vähäisestä kannattajamäärästä ja Alves tuomitsi Instagram-tilillään kovasanaisesti Espanjan lehdistön. Alvesin mukaan Espanjan media käyttää jalkapalloilijoita häikäilemättömästi hyväkseen myydäkseen lehtiä ja pitääkseen yllä itseensä kohdistuvaa kiinnostusta.

Asia onkin jossain määrin näin. Alves sortui kuitenkin vuodatuksessaan jälleen kerran hänelle tyypilliseen liioitteluun. Oireellista on, että Alvesin provosoivat kirjoitukset ensin tuominnut FC Barcelona riensi pian pelaajansa tueksi. Se julkaisi kotisivullaan tiedotteen, jossa se totesi muun muassa seuraavaa:

– Seura ymmärtää, että AEPD:n [Espanjan urheilulehdistön liiton] julkaiseman valituksen tarkoitus oli heikentää pelaajan ja FC Barcelonan mainetta.

Vastaavia lausuntoja on kuultu FC Barcelonalta useampia viime vuosina. Seuran on liki mahdotonta ymmärtää, miksi kukaan vihaisi sitä tai pitäisi sen toimintaa millään tavalla arveluttavana. Niinpä sen tuominneen tahon, Alvesin tapauksessa Espanjan urheilulehdistön liiton, täytyy olla itse jotenkin kyseenalainen. Epäsuoraan annetaan ymmärtää, että kaikki FC Barcelonaa kritisoivat tahot ovat Real Madridin faneja tai jotenkin muuten häiriintyneitä.

Kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan kyseessä on laajempi historiallinen ilmiö. Barcelonalaiset olettavat kaikkien rakastavan värikästä kaupunkiaan ja perinteikästä jalkapalloseuraansa. Toisin kuin Baskimaan kansallismielinen Athletic Bilbao, jota pidetään suljettuna ulkopuolisilta, FC Barcelona noudattaa 1800-luvulla syntynyttä katalaanismia (löyhää poliittista aatetta) toivottamalla tervetulleeksi kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita Katalonian erillisestä identiteetistä ja sen ainutlaatuisuudesta. Toista mieltä olevilla – olivat he kannanotoissaan miten rauhallisia tahansa – ei ole heidän keskuuteensa asiaa.

Nykyinen FC Barcelonan dominointi muistuttaa jossain määrin 1990-luvun loppua, jolloin Barcelonan kaupunki tuntui olevan kaikessa Madridia edellä. Barcelonalaiset menivät tuolloin itsensä palvonnassa niin pitkälle, että madridilaisia alettiin sympatisoida. Näin tapahtui, koska edelliset pitivät jälkimmäisiä alempana rotuna, jonka ei katsottu saavan mitään hyvää aikaan bisneksessä, jalkapallossa, taiteessa tai ylipäätään missään tärkeässä.

Jalkapallossa asetelmat ovat tietysti usein mustavalkoisia, mutta FC Barcelona ei edustakaan pelkkää jalkapalloa. Tästä kertoo jo sen motto ”Més que un club” (Enemmän kuin jalkapalloseura). Se asettaa poliittiset tavoitteet – ensisijaisesti Katalonian itsenäistymisen Espanjasta – urheilun kanssa lähes samalle viivalle. Menestyminen viheriöillä tarkoittaa menestymistä politiikassa.

Piquén ja Alvesin kaltaisten keskenkasvuisten jalkapalloilijoiden ei tietenkään kannata mieltää edustavan koko FC Barcelonaa, Kataloniasta puhumattakaan. He tuntuvat kuitenkin sisäistäneen täydellisesti itsehallintoalueen mentaliteetin, jota leimaa tunne omasta erityisyydestä. Siinä ole mitään vikaa, paitsi jos se tarkoittaa muiden espanjalaisten – lähinnä madridilaisten – pitämistä toistaitoisina. Viha tai penseys eivät ole ennenkään johtaneet mihinkään hyvään Espanjassa.

FC Barcelona kärsii hybriksestä, liioitellusta itsevarmuudesta ja -luottamuksesta, joka lopulta johtaa ansaittuun rangaistukseen. Sen nykyinen voittokulku päättyy ennemmin tai myöhemmin. Jatkuva uhriutuminen ei kerää sille sympatiapisteitä muiden kuin sen vannoutuneimpien fanien silmissä. Marttyyrimeno jatkuu, oli FC Barcelona maailman ykkönen tai vain yksi seura muiden joukossa.

Katalonia, Barcelona ja sen jalkapallojoukkue ansaitsevat kaikki suitsutusta järkevistä toimistaan. Aivan kaikki ei itsehallintoalueella ole kuitenkaan kunnossa. Katalonia ei ole muita parempi, eivätkä sen asukkaat ole Jumalan lahjoja maailmalle tai Espanjalle. Asia on näin siitä huolimatta, että FC Barcelona on pitkäjänteisen toimintansa takia tällä hetkellä niin loistava.

Piquén ja Alvesin suiden peseminen saippualla ei riitä, vaan asenteellisen muutoksen pitäisi koskea kaikkia katalaaneja – olivat he sitten alueella asuvia ihmisiä tai vain hengessä mukana olevia miehiä ja naisia. Ennen kuin näin tapahtuu, FC Barcelona piehtaroi omassa erinomaisuudessaan ja pitää itseään ei vain pelillisesti vaan myös moraalisesti ylivertaisena kaikkiin muihin näiden.

Esa Mäkijärvi
Kolumnisti on kirjailija ja La Liga -intoilija. Hän on julkaissut kirjan Valkoinen baletti: kirjoituksia Real Madridista (Arktinen Banaani 2014). Mäkijärven kolumnit mahdollistaa yhteistyökumppanimme Vivus.fi.

Aiheet Barcelona Mäkijärvi Esa Pääuutiset Uutiset