Sevilla on yksi espanjalaisen jalkapallon kiinnostavimmista seuroista tällä kaudella, ellei jopa se kiinnostavin. Miksi ihmeessä? Kesäisin kuumuutta paahtava andalusialaiskaupunki on todistanut useita muutoksia seurassaan muutaman viime kuukauden aikana. Dominoefekti lähti pyörimään siitä, kun Unai Emery päätti pakata matkalaukkunsa ja vaihtaa kotiosoitteensa Pariisiin. Korvaajaksi saapunut Jorge Sampaoli on pallonhallintajalkapallon koulukunnan valmentajia ja se on näkynyt Sevillan otteissa. Miten?

Huomattavaa on ollut suunnanmuutospelin muuttuminen, vaikka se ei ollut huonoa Emerynkään alaisuudessa. Tällä hetkellä Sampaolin Sevilla pelaa valmentajalleen tutulla nopealla lyhytsyöttöpelillä, joka liikuttaa itsestään koko joukkuetta jatkuvasti ja karsastaa usein pitkiä palloja. Formaatio auttaa huomattavasti hyökkäävän ja ennen kaikkea aggressiivisen pelitavan onnistumista. Chileläisen usein käyttämä kolmen puolustuslinja avaa keskikentälle miesylivoiman usein viiden pelaajan voimin, mutta jos Sampaoli on päättänyt esimerkiksi käyttää formaatiota 3-4-3, niin koko peli perustuu pallonhallinnan lisäksi juuri aggressiivisuuteen.

Pelaajien liike on osa aggressiivisuutta ja se on avainasemassa tämän hetken Sevillassa. Laitapuolustajilla on lupa juosta vastustajan linjan taakse, jolloin viiden keskikenttä paikkaa nousseiden laitapuolustajien pelipaikkaa. Sevilla pelaa myös yllättävän korkealla puolustuslinjalla, mutta tänään mielenkiintoisin kysymys onkin se, että uskaltaako Sampaoli lähteä niin sanotulla hyökkäyspelitavalla vieraissa Juventuksen kimppuun? Illan ottelu on selvästi Sampaolin Sevilla-uran vaikein kilpailullinen ottelu, jos kuukauden takaista Supercopaa Barcelonaa vastaan ei lasketa. Silloin Sevilla lähti ensimmäiseen osaan varsin normaalilla neljän puolustuslinjalla, mutta toisessa osassa oli jälleen käytössä 3-4-3. Se toikin tulosta juuri pelillisesti, mutta Sevilla ei saanut viimeisteltyä paikkojaan, jonka takia myös toinen osa repesi Barcelonalle.

Jos Sevilla pelaa tänään kolmella hyökkäyspään pelaajalla, niin on jännittävää huomata se, kuinka laitapelaajat vaihtelevat paikkojaan ja piiloysi tulee hieman alemmas jakamaan palloa. Juventus on huomattavasti laadukkaampi joukkue, mutta tuo Sevillan materiaali on potentiaalinen missä tahansa vieraskentällä. Jos Sevilla uskaltaa alkaa pelaamaan omalla pelitavallaan, niin se aiheuttaa varmasti harmaita hiuksia isännille varsinkin prässin takia. Toisaalta jos Sampaoli lähtee peruuttelemaan, niin se on aika varma itsemurha, koska tiukka ja tiivis puolustus ei ole valmentajan ihan puhtainta erikoisalaa. Sevilla haluaa dominoida kaikkia otteluitaan pelillisesti ja Sampaoli saa ainakin minun kunnioitukseni, jos todella lähtee tänään Torinossa näyttämään maailmalle tätä jalkapalloihmettä.

Moniin pallonhallintapelitapoihin kuuluu myös kova prässi ja siinäkään Sampaoli ei tee poikkeusta. Kovan intensiteetin prässi pystyy parhaimmillaan luomaan kokonaisvaltaisen ja vaikeasti voitettavan pelitavan. Ylhäältä kiinni otettaessa vastustajan pallonmenetykset tulevat huomattavasti todennäköisimmiksi, kun parhaimmillaan kuudesta seitsemän omaa pelaajaa on vastustajan puoliskolla sulkemassa syöttösuuntia. Syöttösuuntien sulkeminen avaa vastustajalle mahdollisuuden keskittää pallo ylöspäin, jossa Sevillan puolustajat ovat jo valmiiksi odottamassa tapahtuvan. Käytännössä siten Sampaolin ja Diego Simeonen pelifilosofiat ovat hyvinkin samanlaisia.

 

Aiheet Jorge Sampaoli Näkökulmat Pääuutiset Sevilla