Elämme toukokuuta vuonna 2004. Valencia on juuri varmistanut sarjan ja UEFA-cupin voitot. Seura on voittanut viimeisestä kolmesta sarjasta kaksi ja on noussut maailman kirkkaimmalle huipulle jalkapallomaailmassa. Nuori Rafael Benítez on tehnyt huimaa työtä Lepakoiden peräsimessä ja kahden mestaruuden johdosta itselleen nimeä tehnyt Benítez oli maailman kuumimpia nuoria valmentajanimiä.

Benítezin Valencia tunnettiin juuri iloisesta ja menestyksekkäästä hyökkäyspelistä, joka oli parhaillaan jopa valovoimaisesti koko sarjan parasta. Sarjassa kaatuivat Real Madrid, Barcelona ja silloinen suurseura Deportivo, joten puhuttiin myös kansainvälisesti suurista asioista.

Niin, se oli silloin aikoinaan. Tällä hetkellä, oikeastaan jo yli vuoden päivät, Valencia on vain ja ainoastaan pienoinen varjo siitä seurasta, jonka historia on yksi Espanjan suurimmista. Seuran yllä pyörinyt negatiivinen ilmapiiri on ollut läsnä jo pidemmän aikaa erilaisten sotkujen johdosta. Jos totta puhutaan, niin ainakaan itse en pysty näkemään ainuttakaan syytä, miksi asiat muuttuisivat positiivisempaan suuntaan.

Narri ja hälyttävät merkit

Viime kesänä seuran presidentiksi nimitetty singaporilainen Lay Hoon Chan on tuonut seuraan hieman rahaa, mutta perinteisen Valencian konkreettinen identiteetti on hävinnyt totaalisesti. Puhtaasti huumorivalintana viime joulukuussa joukkueen päävalmentajaksi valittu Gary Neville kertoi kaiken oleellisen Valencian hätätilasta. Kuten oli helppo ennustaa ja odottaa, Nevillen kahden kuukauden aikakausi Valenciassa oli vain ja ainoastaan häpeäpilkku rantakaupungin seuran historiassa.

Nevillen tilalle tullut Pako Ayestarán on yrittänyt saada jonkinlaista tolkkua Valencian nykytilanteeseen, mutta tulokset ovat olleet huolestuttavia – käytännössä hälyttäviä. Viime kaudella Valencia oli lopulta kahdestoista ja keräsi ainoastaan 44 pistettä, sekä varmisti sarjapaikkansa vasta kaksi kierrosta ennen loppua. Viimeiset kolme ottelua sarjassa keväällä hävinnyt seura on jatkanut täysin samalla tavalla myös kuukausi sitten alkaneella kaudella.

Valencia on hävinnyt kaikki neljä otteluaan ja pelillinen ilme on ollut varsin surullinen, vaikka tuurikin on kääntynyt joillain osin Lepakoita vastaan. Kotitappiot Las Palmasia ja Real Betisiä vastaan herättivät viimeistenkin kannattajien mielipiteet äärimmäisen kriittisiksi niin seurajohtoa, kuin Ayestarániakin kohtaan. Viimeiset seitsemän sarjaottelua hävinnyt seura ei ole tosin ollut todellakaan mikään helppo paikka 53-vuotiaalle Ayestaránille. Alkukeväästä kaikki vaativat muutoksia seuraan ja Nevillen korvannut Pako joutui täysin itseluottamuksensa menettäneen pelaajiston sekaan.

Mikä on suunta?

Valencian johtoportaan suoranaiset sekoilut ovat varmasti häirinneet itse joukkueen keskittymistä siihen olennaiseen, eli peliesityksiin ja ikävintä kannattajia kohtaan on se, että seuran harvat niin sanotut tähtipelaajat päättivät vaihtaa kesällä maisemaa juuri kyseisten syiden takia. Tulossa on äärimmäisen vaikea kausi. Jos kurssia ei saada käännettyä heti keskiviikkona kotiottelussa Alavésia vastaan, niin itse en ainakaan jaksa uskoa Ayestaránin jatkavan joukkueen penkin päässä.

Saattaa toki olla, että Pako on saanut kenkää jo keskiviikkoon mennessä. Kiinnostavin ja tärkein kysymys onkin se, että auttaako valmentajan vaihto mitenkään ja miten mahdollinen uusi valmentaja pystyy muuttamaan konkreettisesti koko seuran ilmapiirin? Valencialla on nuori ja potentiaalinen joukkue, mutta tällä hetkellä henkinen lukko on kasvanut jo niin suureksi, että yksikin pieni pistos, kuten keskiviikkoinen Alavés-ottelu, saattaa räjäyttää koko paketin palasiksi ilmaan.

Valencia on äärimmäisen hieno ja legendaarinen seura, joka tarvitsee ainoastaan toimivan pelitavan ja monta astetta positiivisemman ilmapiirin. Mitään ei ole vielä menetetty, mutta jos seuran tilanne jatkuu vielä hetkenkin tälläisenä, Mestallalla todistetaan seurahistorian yhtä surullisimmista kausista.

Aiheet Näkökulmat Pääuutiset Valencia