Kommentti: Miksi Atlético on epäonnistunut jo kolmatta vuotta peräkkäin hyökkääjiensä kanssa?

Se on kysymys, joka on ollut Atléticon kannattajien huulilla jo pidemmän aikaa. Seura on tunnettu pitkään huippuhyökkääjistään, mutta viimeisten vuosien aikana vain Antoine Griezmann on onnistunut konkreettisesti roolissaan.

Kun Diego Costa jätti Manzanaresin kulmat taakseen kesällä 2014 loistokauden jälkeen, Atlético oli seurana murrosvaiheessa. Seura voitti mestaruuden, ylsi Mestarien liigan finaaliin ja vuotta aikaisemmin kaatoi Real Madridin Copan finaalissa Bernabéulla. Atlético oli nousemassa Euroopan kirkkaimpaan kärkeen, jossa Diego Simeonen luotsaama seura parhaillaan tallustelee.

Atlético sai Costasta 40 miljoonaa euroa, joista osan seura käytti Antoine Griezmanniin, mutta ranskalaishyökkääjä ei kuitenkaan ollut millään tasolla puhdas Costan korvaaja. Siihen rooliin hankittiin Bayernista Mario Mandzukic, joka oli huomattavasti enemmän juuri Costan tapainen vahva kärkipelaaja.

Mandzukicin aikakausi Atléticossa jäi kuitenkin vain yhden kauden mittaiseksi. Kroatialainen target-kärki ei oikeastaan missään vaiheessa sopeutunut täysin Simeonen pelitapaan, vaikka tuloksellisesti alkukausi oli vahva. Kauden mennessä eteenpäin Mandzukic kuitenkin hyytyi ja kotiin palannut Fernando Torres oli käytännössä avauksen mies kauden toisen puolikkaan Griezmannin kanssa.

Mandzukic lähti vähin äänin seurasta Juventukseen ja Atlético jatkoi Costan tapaisen kärjen metsästämistä. Haaviin tarttui kovia maalimääriä Portossa ampunut Jackson Martínez seurahistorian toiseksi kalleimmalla siirtosummalla. Kolumbialaiskärki oli kuitenkin Mandzukicia huomattavasti suurempi floppi, vaikka lähtökohdat olivat Jacksonin puolella pelitavan ansiosta.

Hyökkääjä osui kauden avauspuolikkaan aikana vain kahdesti ja jämähti penkille vuodenvaihteen jälkeen. Lopulta Simeone ei enää katsellut kärjen räpeltämistä ja Jackson jätti – jälleen vähin äänin – Atléticon tammikuun siirtoikkunan viimeisenä päivänä lähtien Kiinaan.

Varavaihtoehto hyökkäyksessä näkyy karulla tavalla

Jälleen tuli uusi kesä, mutta Atléticolla oli sama ongelma. Nimittäin puhdas maalintekijä oli pakko saada seuraan käytännössä hinnalla millä hyvänsä. Simeone halusi vain ja ainoastaan yhden miehen hyökkäykseensä. Mikä olisikaan paras tapa korvata Costa kuin tuoda sama mies takaisin? Niinpä, Atlético oli läpi kesän Costan kimpussa ja hyökkääjä halusi palata seuraan. Chelsea ei kuitenkaan päästänyt kärkeään takaisin Calderónille ja Atléticon piti jälleen tyytyä varavaihtoehtoon.

Nimittäin Kévin Gameiroon. Atlético joutui maksamaan Sevillalle reilut 30 miljoonaa 29-vuotiaasta pelaajasta. Jokainen tiesi Gameiron olleen pelkkä varavaihtoehto. Sen myönsi myös itse Gameiro ja Simeone, mutta ainakin ranskalaishyökkääjä oli tyytyväinen päästessään uuteen seuraan. Olivatko kannattajat? Ei. Miksi? Koska seuraan oltiin tuomassa Costaa, Edinson Cavania tai Mauro Icardia.

Jokainen kyseisestä kolmikosta on huomattavasti Gameiroa parempi maalintekijä, mutta Gameiro tiesi olevansa vain varavaihtoehto. Nyt se näkyy karulla tavalla Atléticossa, koska epäonnistumisten kierre hyökkääjien kanssa on jälleen saamassa yhden luvun lisää ironiseen historiaansa. Gameiro on tippunut kärkihierarkiassa Torresin alapuolelle.

Se on varsin kyseenalainen saavutus ottaessa huomioon sen, ettei Torres onnistunut kuin kahdesti maalinteossa kauden ensimmäisen puolikkaan aikana.

On fakta, että Atléticon pelitapa on hyvin haasteellinen nimenomaan kärjelle. Sellaiseen ei totu muutamassa kuukaudessa, mutta aikaa on kulunut jo kahdeksan kuukautta. Atléticossa puhtaan hyökkääjän niin sanottu ainoa mittari on maalinteko, vaikka Simeone voikin suojella kärkiensä itsetuntoa sanomalla päinvastaisesti lehdistön edessä.

Miksi hyökkääjähankinnat ovat epäonnistuneet?

Niinpä. Siihen on useita syitä, mutta tähänkin voi todeta pelitapa- ja sopeutumiskysymykset – odotetusti. On kuitenkin vähintään kyseenalaista huomata esimerkiksi maalimäärät, jos verrataan nimenomaan Costaan ja varsinkin Radamel Falcaoon, joka oli Atléticossa parhaimmillaan jopa Euroopan paras hyökkääjä. Esimerkiksi Falcao oli välittömästi saavuttuaan loistovireessä ja ampui huiman määrän täysosumia välittömästi avauskaudellaan.

Mandzukic ei ole koskaan ollut täysin puhdas maalintekijä pelaajatyypiltään, jonka takia Simeone peluutti väkivahvaa kroatialaista target-roolissa. Sen piti sopia Mandzukicille, koska loistava pääpelaaja sai Atléticon pelitavan ansiosta jatkuvasti keskityspalloja boksiin. Costa osasi kuitenkin pääpallojen lisäksi hakea paikkoja juoksuilleen, joka teki Espanjan maajoukkuemiehestä hieman erilaisen pelaajatyypin Mandzukiciin verrattuna.

Atléticon kärkisyndrooma kuvastaa käytännössä täydellisesti tämän hetkistä Gameiroa. Pelaaja saa ottelussa useita maalipaikkoja, mutta Gameiro jäätyy maalipaikoissa jatkuvasti. Simeone on todennut useaan otteeseen, että tärkeintä on maalipaikoille pääseminen. Kyllä, mutta jos niistä viimeistelee keskimääräisesti yhden kymmenestä, ei se loppupeleissä voi mitenkään riittää, kun tavoitteena on mestaruuksista taisteleminen.

Jos Atléticossa olisi tällä hetkellä edes yksi puhdas maalintekijä, voisi seura olla hyvinkin sarjan kärjessä. Se on jatkuvaa jossittelua, mutta Atlético tuhlaa niin useita selviä maalipaikkoja ottelua kohden, että se alkaa olemaan jo käsittämätöntä. Gameiro on tehnyt kuluvalla kaudella yhdeksän maalia, mutta kärjen maalipaikoilla esimerkiksi Costa olisi realistisesti voinut ampua jo kolmekymmentä maalia. Laadulla on väliä ja sen on Simeone viimeisten vuosien aikana huomannut.

Viime kaudella itsensä lopullisesti maailman kärkeen asettanut Griezmann on myös hyvä esimerkki tämän kauden hieman aneemisesta Atléticosta – tuloksellisesti. Griezmann ei ole puhdas kärkipelaaja, mutta ranskalainen on tottunut ottamaan pelinrakennuksen lisäksi myös maalintekovastuun harteilleen Atléticossa. Miksi? Koska muita maalintekijöitä ei löydy. Atlético ei hankkinut Griezmannia ykkösmaalitykikseen, mutta heikon hyökkäystilanteensa takia Griezmann on noussut sellaiseksi.

Kuluvalla kaudella Griezmann on ollut pettymys. Toisaalta Ranskan maajoukkueen ykkösmies rakensi viime kauden esiintymisillään niin suuret odotukset tälle kaudelle, että valtava painolasti on saattanut olla liikaa Griezmannille. Griezmann tarvitsee viereensä aidon maalintekijän, jotta ranskalainen pääsee esittämään suurinta vahvuuttaan, joka on nimenomaan hieman kärkeä alempana pelaaminen ja maalipaikkojen rakentelu.

Tämä kausi osoittaa karusti sen, että Atlético tarvitsee kipeästä tulevana kesänä kovan luokan maalintekijän. Pysyi Griezmann seurassa tai ei. Se ei muuta asiaa mitenkään, koska jos Gameiro jatkaa samalla tavalla loppukauden, ei 30 vuotta täyttävä hyökkääjä näe ensi kautta uudella Estadio Metropolitanolla. Espanjalaislähteet ovat todenneet seuran olevan Arsenalin Alexis Sánchezin perässä. Costa on tekemässä jatkosopimusta Chelsean kanssa ja Cavani teki sellaisen jo PSG:hen.

Viime kesänä Atlético epäonnistui pahasti kärkimarkkinoilla. Tapahtuuko sama asia jälleen kesällä? Kyllä, jos ennusmerkit pitävät paikkansa.