Näkökulma: Cristiano Ronaldon tyhjentämä Bernabéu merkki suuremmasta kehityksestä

Real Madrid voitti lauantaina samasta kaupungista tulevan Rayo Vallecanon 1-0. Santiago Bernabéulle vaivautui 55 229 katsojaa; stadionin paikoista oli siis käynnissä 68%.

Kyse ei ole yleisömäärän notkahduksesta yksittäisen ottelun kohdalla, vaan päinvastoin selkeästä trendistä. Tällä kaudella stadionilla pelatuista 12 ottelusta vain seitsemässä on ollut paikalla yli 60 000 katsojaa. Lehterien valmius riittää yli 81 000 ottelun seuraajalle.

AS ottaa suoran linjan; Cristiano Ronaldo tyhjensi Bernabéun, lukee lehden otsikossa. Pelaajan lähtö seurasta ja yleisökato eivät tietenkään ole toisistaan irrallisia ilmiöitä. Luultavasti Guns’n’Roses -keikkojen lipunmyyntikin kärsisi, jos solistina ei nähtäisi Axl Rosea. Erona näissä toki se, että Ronaldo oli rahalla Madridiin tuotu pelaaja, Rose taas bändinsä perustajajäsen.

On kuitenkin ilmiselvää, että valtavalle määrälle yleisöä Real menetti suurimman kiinnostavuutensa portugalilaisen lähtiessä. Aivan samoin kävisi Barcelonalle, jos Lionel Messi jättäisi seuran.

Samaan aikaan on huomioitava se mittava joukko ihmisiä, jonka uskollisuutta omalle seuralleen on aivan turhaa asettaa epäilyksen alaiseksi. Tästä joukosta jotkut saattavat protestoida esityksiä tai päätöksiä seurassa, jättäytymällä hetkellisesti pois otteluista. Kokonaan katoavat katsojat löytyvät aivan muualta. Todellinen kannattaja muistaa, ettei yksikään yksittäinen pelaaja ole seuraa suurempi.

Edellä mainitut tulkinnat, totuudet ja ilmiöt ovat nykypäivää joka puolella maailmaa, kaikilla sarjatasoilla, joilla otteluihin myydään pääsylippuja. Jalkapallo lajina lienee edelleen kasvusuunnassa niin harrastaja- kuin yleisömäärien puolesta. Cristianon ja Realin esimerkki kuitenkin saattaa kertoa siitä, mitä on tulossa myös muualla.

Tähtikultti ei palvele lajia

Nykyaika kannustaa henkilöpalvontaan, ja suurin osa meistä on trendiin osallisina, varsinkin sosiaalisen median kautta. Harva seura varmastikaan tarkoituksella hakee yhdelle pelaajistaan ylivertaista asemaa muihin nähden, mutta ei tähtien löytyminen omista riveistä haitaksikaan ole. Samalla kun komeetat iskeytyvät stadioneille, kasvavat seuraajaluvut ensin verkossa, sitten televisioissa, ja lopulta myös paine stadioneille pääsyyn nousee. Seurat rakentavat siis isompia areenoita, tai lisäävät muilla tavoin katsojakapasiteettia.

Pelaajat kuitenkin ovat liikkuvaista sorttia, ja tähtien suuntiin heitellyt rahasummat jo aikaa sitten naurettavuuden rajan ylittäneitä. Huomioarvon ja puitteiden suhde alkaa absurdiudessaan muistuttaa toista huippu-urheilun sektoria. Olympialaisia varten rakennetaan tätä nykyä valtavilla satsauksilla areenoita, joista lähes kaikki jäävät kisojen jälkeen, jolleivät täysin käyttämättä, ainakin kiistanalaisiksi jäänteiksi paikkakunnilleen. Samaa alkaa olla nähtävissä jalkapallostadioneiden kohdalla.

Jos lajia seurattaisiin täysin sen itsensä, tai sen parissa esiintyvien seurojen vuoksi, oltaisiin kokonaisuudessa luultavasti paljon nykyisiä pienempien yleisömäärien äärellä. Yhden pelaajan jättämät, kymmenet tuhannet tyhjät istuimet eivät kuitenkaan olisi arkipäivää. Supertähdet houkuttelevat massoja vain aikansa, ja vaikka lajin pariin heidän kauttaan varmasti perehtyykin moni, saattaa seuraava massaidoli löytyä joltain aivan muulta julkisuuden alueelta.