Näkökulma: Nyt lähtee Antoine Griezmannkin – Atlético Madridin korttitalo romahtaa, palaako seura luuseriksi?

Odotettu paukku räjähti silmille tiistai-iltana. Antoine Griezmann kertoi lähtevänsä Atlético Madridista.

Nyt ollaan jännän äärellä. Jatkaako Atlético isossa kuvassa yhtä vahvana kuin tähänkin asti, vai palaako seura luuseriksi, Real Madridin ”ikuiseksi pikkuveljeksi”?

Pelkkä Griezmann ei vielä heilauttaisi vaakakuppia kumpaankaan ääripäähän. Mutta kun nyt ei ole kyse pelkästä Griezmannista. Ranskalaishyökkääjä oli vain viimeisin tukipilari Atléticon korttitalossa, joka nyt makaa levähtäneenä pöydällä.

Griezmannin lisäksi Atletista lähtevät varmuudella kuluvan kauden jälkeen Lucas Hernández ja Diego Godín (ja tämän kauden lainalla Fulhamissa pelannut Luciano Vietto). Marcan tietojen mukaan Juanfran on niin ikään lähdössä, ja Filipe Luísinkin sopimus päättyy tähän kauteen. Siinä olisi sitten jo kokonainen puolustuslinja + Griezmann.

Eikä kyse ole mistään rivimiehistä (Viettoa lukuun ottamatta). Godín on seuran kaikkien aikojen suurimpia pelaajia ja 2000-luvulla menestystäkin niittäneen Atletin symboli yhdessä Diego Simeonen kanssa. Hernándezin piti olla puolustuksen tukipilari vuosikausiksi eteenpäin, mutta oma kasvatti päättikin tarttua Bayern Münchenin tarjoukseen.

Godín ja Filipe Luís ovat pelannut Atletissa kesästä 2010 (Luís toki kävi pyörähtämässä kauden verran Chelseassa). Juanfran on edustanut seuraa tammikuusta 2011 lähtien. Hernández on tosiaan oma kasvatti, ja Griezmannkin on ollut seurassa kesästä 2014 asti.

Tämän kauden peliaikavertailussa (kun kaikki kilpailut lasketaan mukaan) Griezmann on kakkonen, Godín kuudes, Luís 11:s, Juanfran 13:s ja Hernández 15:s. Kaikki viisi siis ovat keskimäärin ajateltuna mahtuneet aina otteluihin nimettävään kokoonpanoon.

Kaiken lisäksi sanotaan, että Atlético saattaa myydä edellä mainittujen lisäksi Santiago Ariasin (peliaikavertailussa 10:s), Rodrigon (4:s) ja vielä Saúl Ñíguezinkin (3:s).

Mitä nyt, Cholo ja Cerezo?

Nyt mitataan Atléticoa toden teolla. Seurakulttuurin ja -identiteetin tuntevasta Atleti-ytimestä lohkaistaan kesän aikana valtava pala pois. Tällaista ei ole tapahtunut oikeastaan kertaakaan aiemmin Simeonen päävalmentajakauden aikana.

On suuria seuraikoneita lähtenyt aiemminkin, mutta aina on jäänyt muita jäljelle. Siksi Tiagon, Raúl Garcían, Gabin ja Fernando Torresin poistumiset eivät ole satuttaneet niin paljon. Kova suojakuori on pitänyt ja se on suojellut herkkää ydintä.

Nyt suojakuori murenee, ja Atlético-perhe seisoo alasti tulevaisuuden edessä. Kun samaan aikaan lähtee 5-8 pelaavan kokoonpanon pelaajaa – joista vielä moni on seurakulttuurin kannalta tärkeä kivijalka, ei se voi olla tuntumatta. Voisivatko Saúl ja Koke pitää Atleti-perheen liekin kahdestaan elossa pukuhuoneessa? Entä jos Saúlkin lähtee? Kokella on aikamoinen savotta.

[readmore from=Atletico-Madrid]

Atlético on noussut Simeonen aikakaudella luuserista voittajaksi – myös ihan tittelimielessä mutta ennen kaikkea henkisesti. Ennen Choloa Atleti oli pitkään se joukkue, jonka pelaajat lorauttivat housuun jo Santiago Bernabéun pelaajatunnelissa. Cholon aikana asennoituminen muuttui. Ikuisesta pikkuveljestä tuli haastaja ja jopa veljeään parempi.

Nyt on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten käy. Ensinnäkin, miten Atlético saa pelillisesti paikattua valtavat menetykset? Ei huippuluokan pelaajia kasva puissa, ja nyt pitäisi kertaheitolla ostaa kokonaan uusi puolustuslinja, uusi hyökkäyspään johtaja ja ehkä pari keskikenttäpelaajaakin.

Jan Oblakia pidetään yhtenä maailman parhaista maalivahdeista. Tähän asti hän on ollut erinomainen osin siksi, että edessä on ollut rautainen puolustuslinja ja ylipäätään äärimmäisen sitoutuneesti puolustanut joukkue. Onko Oblak erinomainen myös ensi kaudella, kun turvaverkko häviää?

Toiseksi – ja tämä ennen kaikkea – mikä on jatkossa Atléticon henkinen kantti? Pystyvätkö Simeone, Koke (ja mahdollisesti sekä todennäköisesti jäävät Saúl ja Diego Costa) välittämään sitä tiettyä Atleti-henkeä uusille pelaajille? Syntyykö uusi luontainen Atleti-ydin?

Jos Cholo laittaa all in Costan johtajuudelle, onko se enemmän uhka vai mahdollisuus? Meneekö ensi kausi ihan sekoiluksi? Tai ehkä vielä pahempaa: hiipuuko joukkue ja sitä myötä koko seura takaisin luuseriksi, ikuiseksi pikkuveljeksi, jolla shortsit ovat ruskeat jo ennen kuin iso peli alkaa?