TOP5: La Liga -kauden parhaat valmentajat – ykkössijassa ei mitään epäselvyyksiä

Listaamme kauden päätyttyä tuttuun tapaan läpimurtopelaajien ja tähdistöavauskokoonpanon lisäksi myös kauden parhaat päävalmentajat.

5. Marcelino, Valencia

Valencia lähti kauteen suurin odotuksin. Olihan seuralla kasassa laadukkain kokoonpano vuosikausiin ja Valencia oli palannut muutaman vuoden tauon jälkeen myös Mestarien liigaan.

Syyskausi oli silti Valencialta suuri epäonnistuminen. Seura ei kyennyt kääntämään tasapelejä voitoiksi ja vielä kauden puolivälissä Valencia ei ollut lähelläkään europaikkoja. Myös Mestarien liigassa tie nousi pystyyn lohkovaiheessa.

Marcelinon potkut olivat lähellä. Tammikuussa valencialaislehdet puhuivat siitä, miten Marcelinolle annettiin aikaa vain seuraavaan otteluun asti. Jos siitä ei tule voittoa, päättyy Marcelinon etappi Valencian päävalmentajana.

Valencian kevätkausi oli suorastaan loistava verrattuna syyskauteen. Heikosti syyskauden pelanneet Rodrigo ja Gonçalo Guedes ottivat joukkueen reppuselkään, onnistuivat viimein maalinteossa ja nostivat Valencian askel askeleelta lähemmäs paikkaa Mestarien liigassa.

Valencian peli näytti itsessään varsin potentiaaliselta myös syyskaudella, mutta maalinteossa oli suuria ongelmia. Kyseiset ongelmat häipyivät tammi-helmikuussa ja Marcelino osasi pitää tuttuun tapaan nimivahvan miehistön tasapainoisena aina kauden loppuun saakka.

Äkkinäinen piristyminen näkyi sarjaotteluiden lisäksi myös Copassa ja Eurooppa-liigassa. Marcelino johdatti suojattinsa Copan finaaliin ja Eurooppa-liigan välieriin. Satavuotisjuhlat saattavat sittenkin päättyä onnenkyyneliin.

4. Ernesto Valverde, Barcelona

On sääli, miten Ernesto Valverde muistetaan ainoastaan Mestarien liigan pudotuspeleissä tapahtuneista katastrofeista.

Ihan kuin Valverde olisi niihin ainoa syyllinen. Ihmisiltä tuntuu loppupeleissä unohtuvan se, että loppupeleissä myös kentällä olevat pelaajat tekevät ratkaisut ja epäonnistumiset. Kyllä, myös ne miljoonamiehet, eikä ainoastaan kentän laidalla peliä seuraava päävalmentaja.

Valverde on saanut liikaa kritiikkiä aikakaudellaan Barcelonassa. Harvat muistavat, millaisessa tilanteessa luotsi saapui seuraan. Neymar poistui Barcelonasta, seurajohto sai ennennäkemätöntä kritiikkiä ja Gerard Piquékin totesi hävityn Supercopan jälkeen tuntevansa ensimmäistä kertaa koskaan Real Madridin olevan ylivoimainen Barcelonaan verrattuna.

Siten kahden kauden aikana voitetut kaksi ylivoimaista sarjamestaruutta, yksi Copa ja toinen Copan finaalipaikka on huima suoritus. Barcelona on ollut ylivoimainen La Ligassa Valverden alaisuudessa. Siitä ei pääse mihinkään. Ylivoimaisempi kuin Luis Enriquen tai Pep Guardiolan alaisuudessa.

Valverde on tehnyt työnsä kiitettävästi. Vain ja ainoastaan Barcelonan seurajohto ansaitsee suuret kritiikit, jos Valverden voittava pelitapa ei aiheuta hurraahuutoja Barcelonan kannattajien keskuudessa. Luulisi Barcelonan seurajohdon tienneen, millainen valmentaja seuraan on tulossa.

Valverde on tehnyt Barcelonassa tulosta. Jos itse pelitapa tai se, miltä peli näyttää on tärkeämpää kuin voittaminen, ei Valverde ole Barcelonalle oikea vaihtoehto. Voittamisen kulttuurin hän on kuitenkin pitänyt.

3. Rubi, Espanyol

Ikuiseksi häviäjäksi tuomittu Espanyol nappasi päättyneellä kaudella ensimmäistä kertaa paikan europeleissä 12 vuoteen. Se on ällistyttävä suoritus, minkä avulla Rubi ansaitsee ehdottomasti maininnan tässä listassa.

Rubin suojatit pelasivat loppukaudesta peräti yhdeksän ottelun tappiottoman putken. Se osoittaa omalla tavallaan hienoa paineensietokykyä. Espanyol onnistui tällä kaudella kovissa paikoissa ja oli äärimmäisen vahva etenkin kotikentällään. Siitä suuri kiitos kuuluu Rubille.

Monet epäilivät ennen kauden alkua, miten Rubi selviytyy Espanyolissa. Luotsilla ei ollut juurikaan kokemusta La Ligasta päävalmentajan roolissa. Toisaalta Espanyolilla ei ollut järin suuria odotuksiakaan. Pelaajamateriaali oli heikentynyt kesällä, mutta Rubi osasi luoda Espanyolille omia vahvuuksia ulos tuovan kokoonpanoon. Vastahyökkäysjalkapalloa, pallonmenetyksen jälkeen kuin tyhjästä ilmestyvä aktiivinen prässi ja vahva puolustus höystettynä loistavan kauden pelanneella Borja Iglesiasilla.

Siinä olivat Rubin aseet, jotka toimivat paremmin kuin kukaan jaksoi odottaa.

2. Sergio, Valladolid

Valladolidia pidettiin ennen kautta varmana putoajana. Sarjanousija lähti kauteen La Liga -historian pienimmällä pelaajabudjetilla ja varmasti heikoimmalla pelaajamateriaalilla.

Nimetöntä seuraa luotsasi varsin nimetön valmentaja. Sergio González oli valmentanut vain kerran aiemmin uransa aikana La Ligassa. Sergio luotsasi Espanyolia puolentoista kauden ajan ja pesti päättyi kesken kauden potkuihin.

42-vuotias Sergio teki Valladolidin peräsimessä hienoa työtä ennen sarjanousua. Sergio saapui Valladolidiin kaksi kuukautta ennen sarjan päättymistä, kun Valladolid oli ollut viimeiset ottelut pohjamudissa. Sergio nosti seuran nousukarsintoihin ja sitä kautta takaisin La Ligaan useamman vuoden tauon jälkeen.

Pitkälti pelaajiensa vuoksi vastahyökkäysjalkapalloa pelannut Sergio joutui sopeutumaan La Ligaan heikolla pelaajamateriaalilla. Valladolid sai napattua elintärkeitä voittoja ja tasapelipisteitä alkukaudesta, jolloin seura keikkui jopa europaikoilla. Kevätkausi sujui odotetusti astetta heikommin, mutta Valladolid varmisti sarjapaikkansa kierros ennen loppua.

Se on tuolla pelaajamateriaalilla ja budjetilla täyden kympin suoritus.

1. José Bordalás, Getafe

Ilmiselvä valinta. Bordalás luotsasi Getafen sarjan viidenneksi pienimmällä budjetilla sarjataulukossa viidenneksi ja siten Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Päättynyt kausi oli pisteiden ja sarjasijoituksen valossa Getafen seurahistorian paras.

Bordalás ymmärsi sen tärkeimmän. Jos Getafe haluaa menestyä, ei sen kannata pelata todellakaan minkäänlaista pallonhallintajalkapalloa. Päinvastoin. Getafe teki kauden aikana kaikkensa, jottei sen pitäisi pelata liikaa pelivälineen kanssa.

Hyvin aggressiivinen joukkue hitsautui kauden alussa yhteen ja osasi puolustaa yhtenäisenä tiiviinä joukkueena paremmin kuin käytännössä kukaan muu koko sarjassa. Bordalásin Getafe pelaa tulosjalkapalloa. Niin pienellä budjetilla operoivan pikkuseuran on pelattava nimenomaan sellaista jalkapalloa pärjätäkseen.

Jos et pärjää pelaajillasi tai budjetillasi, tee itsestäsi jollain osa-alueella parempi kuin muut. Sen Getafe teki. Puolustaminen on loppupeleissä todella hankala osa-alue La Ligan kaltaisessa sarjassa. Nykypäivänä harvat seurat osaavat puolustaa pitkiä aikoja oman boksin läheisyydessä ilman akuuttia paniikkia.

Bordalás sai samalla kaiken mahdollisen irti hyökkääjistään. Ei ole sattumaa, että 37-vuotias Jorge Molina pelasi uransa parhaan kauden ja ampui sarjassa 14 maalia. Ei ole sattumaa, että 30-vuotias Jaime Mata nousi Bordalásin alaisuudessa ensimmäistä kertaa urallaan pääsarjaan, iski Molinan tapaan 14 maalia ja nousi peräti Espanjan A-maajoukkueeseen.

Astetta pienemmän seuran päävalmentaja on silloin onnistunut tehtävässään, kun hän saa otettua pelaajamateriaalistaan maksimin – miksei enemmänkin – irti ja nostamaan seuran sinne, mihin se ei taloudellisin puolin kuulu. Getafe teki sen ja saa kiittää siitä ainoastaan Bordalásia.

Bordalás on noussut Madridin esikaupunkialueella jo seuralegendan rooliin, vaikka luotsi on viettänyt seurassa vain kaksi ja puoli vuotta. Bordalás nosti Getafen Segundan putoamisviivan alapuolelta Eurooppa-liigaan. Vähemmästäkin saa seuralegendan maineen.