Kuten jokainen vähänkään La Ligaa seuraava tietää, on Neymar haluamassa pois Paris Saint-Germainista, ja Barcelona haluaisi mielellään tähtipelaajansa takaisin. 27-vuotias brasilialainen on ollut jälleen kerran kesän puheenaihe, mutta siitä, toteutuuko siirto, ei ole vielä mitään varmuutta.

Moni saattaa silti kysyä mielessään, miten siirto muka edes voisi toteutua? Mistä Barcelona voisi saada Neymariin riittävät rahat, kun se on jo hankkinut kesän aikana muun muassa Frenkie de Jongin ja Antoine Griezmannin? PSG pyytää Barcelonalta tiettävästi 220 miljoonaa euroa – tai mahdollisesti pienempää summaa, jos kauppaan liitetään pelaajia – eikä Neymarin palkkakaan ole pieni.

Marca pyrki selvittämään tuoreessa jutussaan sitä, miten Barcelona voisi saada yhtälön toimimaan. Rajoittaahan seuroja Espanjassa myös palkkakatto.

Palkkakuluja jollain tavalla kevennettävä

Viime kaudella tuo Barcelonan pelaajakuluihin määrätty katto oli hulppeat 633 miljoonaa euroa. Marca lähtee laskelmissaan siitä, että Neymar voitaisiin saada 170 miljoonalla – olettaen, että kauppaan liitetään joku Pariisiin lähtevä pelaaja tai useampi. Tuo summa voidaan jakaa vaikkapa kuuden vuoden sopimuskaudelle, jolloin siirtosummasta syntyy kuuluja noin 29 miljoonaa euroa/kausi.

Neymarin bruttopalkaksi Marca laskee 40 miljoonaa euroa kaudessa, eli saman, kuin mies ansaitsi ennen Pariisiin lähtöään vuonna 2017. Näin ollen Neymar lohkaisisi yksinään Barcan pelaajakuluista 69 miljoonaa euroa, eli yli 10 prosenttia viime vuoden palkkakatosta. Päälle tulee muun muassa noin 50 miljoonaa euroa Griezmannista, 40 miljoonaa De Jongista, ja vyö alkaakin yhtäkkiä kiristyä. Tuota noin 160 miljoonaa kun ei viime kauden palkkakaton alla ollut.

Marcan mukaan avaintekijä on pystyä leikkaamaan kuluja. Siksi Barcelonalle on ensiarvoisen tärkeää myydä joku tai joitain pelaajiaan, ei siis vain lainata. Siirtoikkuna sulkeutuu ensi maanantaina, mutta edelleen on mahdollista, että esimerkiksi Ivan Rakitic, Ousmane Dembélé, Arthur tai Jean-Clair Todibo myytäisiin. Tällöin Barca saisi nostettua palkkakattoaan siirtokorvauksen saatuaan, ja ennen kaikkea sen kulupuolelta poistuisi Dembélén ja Arthurin tapauksissa näiden ostoista syntyneet kuoletukset.

Lainoistakin Barca hyötyisi, mutta tosin vain pelaajan palkan säästön suhteen. Esimerkiksi Dembéléstä syntyisi kuluja vielä tulevinakin vuosina. Siksi esimerkiksi Rakiticin myyminen olisi Neymarin hankinnan kannalta paljon tärkeämpää kuin Dembélén lainaaminen.

Lähtijöitä enemmän, mutta vähemmän loisteliaalla profiililla

Vaikka Barcelona on tänä kesänä törsännytkin huolella, on se saanut aiempina vuosina myös hyötyä poispäin lähteneistä pelaajista. Kaudella 2016-2017 seurasta lähtivät Dani Alves, Marc Bartra ja Adriano, vuotta myöhemmin Neymar, Javier Mascherano, Cristian Tello ja Gerard Deulofeu, sekä viime kauden aikana peräti yhdeksän pelaajaa. Tänä kesänäkin Barcelona on hyvästellyt seitsemän eri pelaajaa, joista vain Philippe Coutinho on lähtenyt lainalle.

Siirtokorvauksia on siis virrannut sisäänpäinkin, vaikkeivät ne mitään Griezmannin tai De Jongin siirtosummiin verrattuja jättisummia olekaan.

Toinen tärkeä pointti Barcelonan tämän kauden menopuolella on se, että jatkosopimuksista ei synny merkittäviä kuluja. Jatkopahvit rustattiin jo viime kaudella Lionel Messille, Jordi Alballe, Gerard Piquélle, Sergio Busquetsille, Samuel Umtitille ja Sergi Robertolle. Noiden jatkosopimusten kulut menivät viime kauden 633 miljoonan palkkakaton alle, joten nyt tuolla saralla on väljempää.

Barcelona on saanut myös tulopuolella hyviä uutisia. Vaikka sponsorisopimus Audin kanssa päättyikin, tuo muun muassa yhteistyö Cupran kanssa vieläkin enemmän rahaa sisään. Myös Neymarin tuomista markkinointituotoista Barca epäilemättä hyötyisi merkittävästi.

Valtavasti tuloja ulkopuolisesta toiminnasta

Myös ranskalainen L’Èquipe pohti jo talvella sitä, miten Barcelona voi mellastaa siirtomarkkinoilla ilman, että se joutuu vaikeuksiin Financial Fair Playn kanssa. Kysymys on hyvin aiheellinen. Sport teki ranskalaislehden jutusta tiivistelmän.

Vaikka Barca saikin kesällä 2017 Neymarista 222 miljoonaa euroa, törsäsi se vielä saman kauden aikana Dembéléen 105 miljoonaa euroa ja Coutinhoon 120 miljoonaa. Frenkie de Jongista maksettiin tänä kesänä 75 miljoonaa euroa ja Antoine Griezmannista 120 miljoonaa.

Huolimatta mittavista hankinnoista, on Barcelona tehnyt silti viidellä edellisellä kaudellaan positiivisen taloustuloksen, kun verrataan kaikkia seuran tuloja ja menoja. Kaudella 2014-2015 voittoa tuli 15 miljoonaa, kaudella 2015-2016 28,77 miljoonaa, kaudella 2016-2017 18 miljoonaa, kaudella 2017-2018 13 miljoonaa ja viime kaudella 11 miljoonaa. Vakuuttavaa tekemistä.

Tästä syystä UEFA:lla ei ole ollut mitään tarvetta tutkia Barcelonan tekemisiä. FFP-kellot soivat vasta, kun jokin seura tekee vähintään 30 miljoonaa euroa tappiota kolmen perättäisen kauden ajalta, eikä Barcelonalla tämä tilanne ole ollut lähelläkään.

Barcelonalle leimallista on, että se maksaa pelaajilleen Euroopan parhaita palkkoja. Viime kaudella Barcelonan pelaajien keskipalkka oli 11,88 miljoonaa euroa, kun Real Madrid pulittaa pelaajilleen keskimäärin ”vain” 9,18 miljoonaa euroa vuodessa. Palkkakulut kattavatkin noin kaksi kolmasosaa Barcan kokonaisbudjetista.

Kun tarkkaillaan vain ja ainoastaan pelaajahankintoja, on totta, että Barcan lukemat näyttävät hurjilta. L’Équipen tammikuussa tekemän selvityksen mukaan Barca oli tehnyt edellisen viiden kauden aikana pelaajasiirroilla tappiota huimat 243,55 miljoonaa.

[readmore from=Barcelona]

Moni voisi luulla, että noilla luvuilla sääntöjä rikotaan, mutta Barcelonan pelastuksena on sen omavaraisuus ja muusta toiminnasta tulevat tulot. Barca-museosta se nettosi viiden vuoden tarkastelujakson aikana 57,67 miljoonaa euroa. Museo on Katalonian kolmanneksi vierailluin museo.

Myös irtolippumyynti on Barcelonalle hyvä tulonlähde, sillä niillä se ansaitsi 61,13 miljoonaa euroa. TV-tulot olivat puolestaan huimalla 267 miljoonan summallaan Barcelonan tärkein tulonlähde. Päälle tulee luonnollisesti myös muita markkinointituloja. Nämä omavaraiset tulot pitävät huolen siitä, että vaikka pelaajiin tuhlataankin enemmän kuin myynneillä saadaan, tapahtuu kaikki ”sallitun rajoissa”.

Suurempi ongelma Barcalle onkin palkkakattorajan alla pysyminen, mutta siihen Marca esitti jo jutun alussa ratkaisumalleja. Kenties ennen maanantain siirtotakarajaa Rakitic ja/tai joku muu vielä myydäänkin, jotta Neymar pääsee palaamaan Camp Noulle.

Aiheet Barcelona Financial Fair Play Neymar talous