Näkökulma: Lionel Messin on lähdettävä, jotta Barcelona voi taas elää

Toisen meistä on kuoltava.

Dramaattinen lausahdus monesta tarinasta. Jotenkin se symboloi tällä hetkellä kovin hyvin myös ihan tosielämää: syvimmässä suossa vuosikausiin rypevää FC Barcelonaa.

On kaksi suurta: Barcelona instituutiona ja Lionel Messi. Muutama vuosi on kipuiltu, mutta kukaan ei ole tohtinut asiaa ääneen sanoa. Sanotaan nyt: Barcelonan ja Messin on aika erota.

Messi on pelannut Barcelonan organisaatiossa kesästä 2000 lähtien. Alku ei ollut helppo, kaikkea muuta. Nuorella argentiinalaispojalla oli suuria vaikeuksia sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin. Muiden seurojen kosiskeluista huolimatta Messi kuitenkin aina jäi.

Osapuolet juhlivat hiljattain pronssihääpäivää 20-vuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi. Barcelona-toimijoiden kuuluu sanoa, että ”Messi pelaa uransa loppuun Barcelonassa”. Sillä ei ole väliä, onko istuva puheenjohtaja, kilpaileva puheenjohtajakandidaatti tai vaikka valmentaja. Kaikilta Barca-toimijoilta odotetaan samaa mantraa, ja olisi suoranainen pyhäinhäväistys kyseenalaistaa tuo ”virallinen totuus”.

Ei tässä sinänsä mistään salaliitosta tai suhmuroinnista tarvitse olla kyse. Messi on yksinkertaisesti ollut niin julmetun hyvä niin monen vuoden ajan, että hän on pelannut itselleen ikuisen koskemattomuuden. Messi on 33-vuotiaana toisena Barcan kaikkien aikojen ottelutilastossa ja täysin ylivoimainen ykkönen maalipörssissä. Virallisissa otteluissa Messi on takonut 634 maalia. Listan kakkosmies on César: 232 osumaa.

Perättäisin sanoin: Lionel Andrés Messi Cuccitini on FC Barcelonan kaikkien aikojen paras pelaaja. Siksi kukaan ei voi sanoa, että Messin pitäisi lähteä. Se olisi poliittinen itsemurha.

Suurempi kuin seura

Més que un club. Enemmän kuin pelkkä seura. FC Barcelonan ylevä slogan. Seura kertoo asiasta verkkosivuillaan ja mainosteksti alkaa näin: ”Olemme enemmän kuin vain suuria tähtiä pursuava joukkue.”

Messin kohdalle esittelytekstiin voisi kirjoittaa: Més gran que un club. Suurempi kuin seura. Paljon on puhuttu Messin vallasta Barcelonan edustusjoukkuetta koskevissa päätöksissä. Messi on toistuvasti kiistänyt, että hänellä olisi sanavaltaa pelaaja- ja valmentajahankinnoissa sekä pelitapaan liittyvissä asioissa. Totuutta on mahdotonta ulkopuolisena arvioida, mutta Messi-riippuvuus kenttätason toiminnassa on ollut kaikkien nähtävillä jo vuosien ajan.

Siinä sitä sitten ollaan. Enemmän kuin seura vastaan Suurempi kuin seura. Sir Alex Fergusonille tämä olisi ollut helppo rasti ratkottavaksi jo jokin aika sitten. Hänelle yksikään pelaaja ei saanut nousta Manchester Unitedia suuremmaksi – ei itse asiassa Fergusonia itseäänkään suuremmaksi. Barcelonan valmentajista viimeisin, joka näkyvästi uskalsi tehdä Messin kannalta kipeitä ratkaisuja edes ajoittain, oli Luis Enrique. Hänellä toki oli omat puutteensa, mutta ei juututa niihin nyt. Ernesto Valverde oli tiettävästi mukava mies, ja Quique Setién osoittautui monen pettymykseksi lampaaksi.

Miten kukaan valmentaja jatkossakaan voisi onnistua tehtävässään, jos joukkueessa yksi pelaaja on jo lähtökohtaisesti valmentajaa – ja koko seuraa – suurempi? Jos yksi pelaaja on pidettävä tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä, vaikka pesuveden mukana menisi koko muu joukkue?

Miksi Messin on lähdettävä?

Jos luit näin pitkälle, varmaan ihmettelet, miksi olen niin vimmatusti ajamassa Messiä ulos Barcelonasta.

En olisi, jos Barcelonassa kaikki olisi hyvin tai edes suhteellisen hyvin. Nyt niin ei ole. Barcelona on isossa, suorastaan valtavassa identiteettikriisissä. Pelissä on seuran strategia, pelaajahankintapolitiikka, akatemiatoiminta ja pelillinen identiteetti.

Messin pitäisi olla kirsikka kakun päällä. Pelaaja, joka tuo vuosi toisensa jälkeen ratkaisupeleissä ratkaisevan edun ja tuo Barcelonalle mestaruuksia liukuhihnalta. Niin ei ole.

Eikä se Messin vika ole, että hänestä on tullut Barcelonassa koskematon. Se on oikeastaan kaikkien muiden kuin Messin vika. En jaksa millään uskoa, että ujo ja introvertti poika Rosariosta on erityisesti vaatinut mitään erityiskohtelua. Siihen tilanne vain on ajautunut, koska Messin ympärillä ja yläpuolella on ollut niin paljon kyvyttömyyttä ja fanipoika-asennetta.

Seuran johtoportaassa nykyinen puheenjohtaja Josep Maria Bartomeu on yrittänyt paikata Messin luottoapurin, Neymarin, lähtöä järkyttävän kalliilla hankinnoilla. Satoja miljoonia euroja on mennyt pelaajiin, joille ei edes ole ollut luontevaa pelipaikkaa barcalaisessa systeemissä. Samaan aikaan seuran omat kasvatit seuraavat hämmentyneinä, kun oma tie edustusjoukkueeseen ruuhkautuu miljoonamiesten vuoksi.

Kilpailevat puheenjohtajakandidaatit puhuvat muun muassa Xavin pestaamisesta. Olisiko sekään välttämättä järkevää, että Xavi ottaisi haltuunsa projektin, jonka ykköstähti on edelleen Messi, Xavin entinen joukkuekaveri? Xavi on kieltäytynyt kosiskeluista, koska ”projekti ei ole ollut selkeä”. On tulkittu, että Xavi ei halua työskennellä Bartomeun alaisuudessa. Mitä jos Xavi ei halua valmentaa Messiä?

Xavi on guardiolalainen valmentaja. Hänen ajatuksissaan joukkue tulee ennen pelaajia. Fiksuna miehenä Xavi tiennee, että Barcelonassa ajatuksen toteuttaminen tällä hetkellä on käytännössä mahdotonta.

Silloin kun Pep Guardiola aloitti Barcan edustusjoukkueessa, Messi oli nuori poika. Kuunteli, opetteli ja teki mitä Guardiola häneltä pyysi. Juoksi, puolusti, oli osa kollektiivia.

Jo vuosikausien ajan Messi on tottunut siihen, että hän on kentän kuningas ja muut palvelevat häntä. Messin ei tarvitse puolustaa ja kaikki joukkuekaverit etsivät syötöillään ensisijaisesti Messiä. Messin kävelymäärää on perusteltu taloudellisuudella, mutta onko taloudellisuudesta hyötyä, jos tällä pelitavalla ei ole mahdollisuuksia muita isoja vastaan?

Enriquen aikana vielä toimi jossain määrin se, että Barcelona puolusti seitsemällä ja jätti MSN-trion kyttäämään vastaiskuja. Enää se ei toimi, että Messi ja Luis Suárez kävelevät. Kaikkien pitäisi olla osa kollektiivia, myös hyökkääjien, myös tähtien. Liverpool ja Bayern München ovat näyttäneet, mitä nykypäivänä voidaan saavuttaa, kun kaikki vetävät köyttä yhdessä samaan suuntaan.

Iso kysymys on sekin, onko kukaan valmentaja Guardiolan jälkeen varsinaisesti käskenyt Messiä puolustamaan. Maalivahti Marc-André ter Stegen uskalsi kivahtaa kollektiivin löysyydestä julkisesti, mutta raskaampien natsojen herroilta vastaavaa ei ole kuultu. Ovatko Messi ja Suárez sanoneet suoraan, että ”mehän emme muuten osallistu puolustusvaiheeseen”, vai onko se ollut jonkinlainen Barcelonan sisään pikku hiljaa kirjoitettu vaiettu totuus, joka valmentajien on ollut vain pakko hyväksyä?

Paras on paras vaikka lähtisi

Messi ansaitsisi parempaa. Hän ei oikeastaan ansaitsisi tällaista tekstiäkään, joka tahtomattaankin on negatiivinen miestä kohtaan.

Messi on ollut Barcelonalle kaikki kaikessa ja on sitä edelleen. Hän on myös nähdäkseni edelleenkin maailman paras pelaaja, joskin haastajat ovat tulleet lähemmäs. Messi voi olla jatkossakin paras, mutta ehkä hänkin kaipaisi jotain uutta uralleen. Se toki vaatisi Messiltäkin sellaista nöyryyttä, mitä pelaajilla luontaisesti on paremmin uran alkuvuosina.

Messin ei pitäisi joutua lähtemään Barcelonasta, avioliiton ei pitäisi päättyä eroon. Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa Barcelonan on muututtava monella eri tavalla. Bartomeun on lähdettävä (ihan jo siksi, että hän on totaalisen kyvytön toimimaan pestissään). Suárezin on lähdettävä. Ja ennen kaikkea: Messin on lähdettävä.

[readmore from=Barcelona]

Messi teki Barcelonalle päättyneellä kaudella 44 ottelussa tehot 31+26. La Ligassa Messi oli suoraan mukana 53 prosentissa Barcelonan maaleista.

Silti hänen on lähdettävä.

Niin kauan kuin Messi (ja Suárez) pysyy Barcelonassa, tarpeeksi suuria muutoksia ei seurassa kyetä tekemään. Muut pelaajat eivät saa tilaa hengittää. Valmentaja ei saa tilaa toteuttaa ajatuksiaan. Kollektiivi ei voi toteutua niin kuin sen pitäisi toteutua barcalaisessa identiteetissä.

Toisen meistä on kuoltava. Barcelona se ei voi olla. Jäljelle jää vain Messi.