Näkökulma: Atléticosta tehtiin naurunalainen siirtoikkunan loppuhetkillä – tästä syystä avainpelaajan korvaajaa on turha odottaa

Atlético tiedotti maanantain ja tiistain välisenä yönä Arsenalin maksaneen Thomasin 50 miljoonan euron ulosostopykälän.

Atléticon tiedotteen mukaan seura sai La Ligalta ilmoituksen ulosostopykälän aktivoimisesta 32 minuuttia ennen siirtoikkunan päättymistä.

Seura menetti siten parhaan keskikenttäpelaajansa juuri ennen siirtoikkunan päättymistä, eikä aio korvata avainpelaajaansa mitenkään.

Näkökulmassa käsitellään Thomasin lähtöä ja sen vaikutusta joukkueeseen etenkin seurajohdon kannalta.

Atléticolle myönnetään Espanjan jalkapalloliiton toimesta kuukausi aikaa korvaajan hankkimiseen Espanjan kentiltä, mutta mitä todennäköisimmin Atlético ei hanki Thomasille korvaajaa. Espanjassa seura saa hankkia siirtoikkunan ulkopuolella pelaajan, jos seuraa edustanut pelaaja maksaa ulosostopykälänsä juuri ennen siirtoikkunan päättymistä.

Atléticon urheilullista projektia ei voi ottaa tosissaan – kaikella kunnioituksella Arsenalia kohtaan – jos avauskokoonpanon tukipilari lähtee siirtoikkunan lopussa Arsenaliin. Yksikään mestaruuksista tosissaan taisteleva seura Euroopan huippusarjoissa ei menetä avainpelaajaansa seuraan, joka ei pelaa muun muassa Mestarien liigassa.

Voisitko kuvitella Real Madridin, Barcelonan, Juventuksen, Bayern Münchenin, Liverpoolin, Manchester Cityn tai PSG:n menettävän ykköstähtiään Arsenaliin vasten tahtoaan? En minäkään.

Siinä vaiheessa Atléticolta ei voi vaatia tai odottaa todellista menestymistä mestaruuksista puhumattakaan, jos Atlético todella menettää valmentajan luottopelaajan seuraan, joka jäi Valioliigassa viime kaudella kahdeksanneksi, eikä osallistu Mestarien liigaan alkaneella kaudella. Diego Simeone on johdattanut Atléticon urheilullisesti suurseuran asemaan, mutta itse seurajohto laahaa kaukana perässä.

Mikä urheilullinen projekti?

Espanjalaismedioissa on pyörinyt teoria, jonka mukaan Atléticon seurajohto olisi jopa tiennyt Arsenalin aikomuksesta maksaa Thomasin ulosostopykälä aivan siirtoikkunan lopussa. Seurajohdolle kyseessä on lottovoitto, sillä sen myötä toimitusjohtaja Miguel Ángel Gil Marín saa oivan tekosyyn olla käyttämättä rahaa Thomasin korvaajaan, koska siirtoikkuna on jo sulkeutunut, ”eikä aikaa korvaajan hankkimiseen ole”.

Madridilaismedian mukaan Atlético ei aio korvata Thomasia uudella pelaajalla, vaikka seuralle on annettu siihen kuukausi aikaa.

Atlético on tehnyt Diego Simeonen alaisuudessa merkittävää taloudellista tulosta jo vuosikausien ajan. Madridilaismedioiden mukaan seuran velka on pudonnut sadoista miljoonista euroista lähes nollaan ja Atlético on saanut seuran budjettiin verrattaessa huimia summia urheilullisesta menestyksestä ja pelaajamyynneistä.

Valtavasti parantunut taloudellinen tilanne ei ole kuitenkaan näkynyt itse joukkueessa mitenkään, koska Atléticon seurajohto on aina pitänyt kiinni periaatteestaan tehdä ennemmin taloudellista voittoa kuin panostaa sisään tullutta rahaa joukkueeseen. Se merkitsee sitä, että Atlético käyttää pelaajahankintoihin vain sen verran rahaa, mitä seura saa omista pelaajamyynneistään.

Atléticon seurajohdon ideologian ymmärtää, kun katsoo seurojen nettokulutusta Simeonen saapumisen jälkeen. Maailmassa on 50 seuraa, joiden nettokulutus on Simeonen Atléticoa suurempi joulukuusta 2011 lähtien. Muun muassa Al-Ahlin ja Cruz Azulin nettokulutus on Atléticoa suurempaa. Siihen nähden Atléticon urheilullinen menestys Simeonen alaisuudessa on ollut suorastaan huimaa.

Atléticon toimitusjohtaja Gil Marín ja seurapresidentti Enrique Cerezo ovat kohdelleet kaltoin seuraa jo vuosikymmenien ajan. Kaksikko kuuluu Espanjan rikkaimpiin ihmisiin ja kummatkin tekevät Atléticon avulla merkittävää taloudellista voittoa henkilökohtaisella tasolla. Mistä voitot tulevat? Muun muassa sponsori- ja TV-sopimuksista ja pelaajasiirroista, joista tietty prosentti menee suoraan kaksikon omaan taskuun.

Suuri osa espanjalaisseuroista on jäsentensä, eli socioiden omistamia. Atléticossa tilanne ei ole niin, vaan seura on osakeyhtiö, josta Gil Marín ja Cerezo omistavat suurimman osan. Se tarkoittaa sitä, ettei seurassa järjestetä muun muassa puheenjohtajavaaleja. Gil Marín ja Cerezo eivät siten joudu vastaamaan tekosistaan seuran jäsenille ja ovat Atléticon johdossa niin pitkään kuin haluavat.

Kysymys kuuluukin: Miten Simeonen Atléticolta voi vaatia tai edes odottaa todellista menestystä, kun seurajohto ei panosta joukkueeseen ja suurin piirtein lahjoittaa ilomielin avainpelaajiaan?

Thomasin lisäksi Antoine Griezmannin, Lucas Hernándezin ja Rodrigo Hernándezin ulosostopykälät ovat aktivoitu viimeisen puolentoista vuoden aikana. Jokaisen ulosostopykälät ovat olleet alhaisia verrattuna pelaajien todelliseen tasoon, ikään ja potentiaaliin. Miksi? Atlético tiedostaa, että suuret seurat voivat maksaa kyseiset pykälät ilman sen suurempia ongelmia ja sehän käy Cerezolle ja Gil Marínille.

Oikeissa ja tosissaan otettavissa suurseuroissa, joita vastaan Atlético taistelee vuosittain, ulosostopykälät ovat viisin- tai kuusinkertaiset. Vähintään.

Griezmannilla oli sopimuksessaan 120 miljooonan euron ulosostopykälä. Thomasilla 50 miljoonaa euroa, Lucasilla 80 miljoonaa euroa ja Rodrigolla 70 miljoonaa euroa. Jokainen nelikosta kuuluu pelipaikkansa parhaimmistoon Euroopassa.

Barcelonassa Leo Messillä on 700 miljoonan euron ulosostopykälä ja jopa rivipelaajaksi laskettavalla Júnior Firpolla on 200 miljoonan euron ulosostopykälä. Real Madridissa lähinnä kannattajien sylkykupiksi joutuneella Lucas Vázquezilla pykälä on 150 miljoonaa euroa ja AC Milaniin lainatulla Brahim Díazilla 750 miljoonaa euroa.

Ero on häkellyttävä ja se kertoo, kuinka suuri ero seuroilla todellisuudessa on. Se kertoo samalla siitä, että Real Madrid ja Barcelona eivät halua menettää – luonnollisesti – pelaajiaan vasten tahtoaan, kun taas Atlético oikein tarjoaa huippunimiään puoli-ilmaiseksi. Atlético maksaa pelaajilleen (Thomasia lukuun ottamatta) valtavia palkkoja, mutta silti ulosostopykälät pysyvät alhaisina.

Pelillisesti Thomasin menetys on Atléticolle ja Simeonelle valtava takaisku. Thomas oli Atléticon ainoa keskikenttäpelaaja, joka kykeni murtamaan linjoja syötöillään. Ei ole sattumaa, että Thomas nousi viimeisen kolmen vuoden aikana Simeonen ehdottomiin luottomiehiin, sillä Thomas oli pelaajatyypiltään täysin erilainen kuin muut joukkueen keskikenttäpelaajat.

Atlético lainasi Arsenalista Lucas Torreiran alkaneeksi kaudeksi. Lainasiirrolla ei pitänyt olla mitään tekemistä Thomasin kanssa ja Simeonen jopa kerrottiin puhuneen Torreiran kanssa taktisista asioista siten, että uruguaylainen olisi muodostanut Thomasin kanssa keskikentän pohjaparin. Simeone on tiettävästi hyvin suuttunut Thomasin lähdöstä ja menetti malttinsa maanantai-iltana – ymmärrettävästi.

Kuvaavaa on se, että Atlético lainasi Arsenalista katsomossa istuneen pelaajan, joka ei kuulunut Mikel Artetan suunnitelmiin ja samalla menetti keskikentän ykköstähtensä samaiseen seuraan.

Atléticon seurajohdon tuntien ei yllättäisi, vaikka Gil Marín ja Cerezo olisivat jättäneet kertomatta Simeonelle, että Arsenal on maksamassa Thomasin ulosostopykälän.

Kaikki tapahtui ”sen verran yllättäen”, että seurajohto on pääsemässä kuin varkain ilman kritiikkiä. Samainen seurajohto tarjosi Thomasille muiden avainpelaajien palkkoihin verrattaessa suorastaan loukkaavaa palkkaa jatkosopimuksen yhteydessä tietäen, ettei pelaaja hyväksy sitä.

Siten seurajohto saa uuden tekosyyn väittämällä, ettei pelaaja itse halunnut jatkaa seurassa, vaikka madridilaismedian mukaan Thomas olisi hyvin todennäköisesti jäänyt Atléticoon, jos seura olisi tarjonnut hänelle samaa palkkaa kuin Kokelle ja Saúlille.

https://twitter.com/tuukka_21