Näkökulma: Valenciasta piti tulla jotain suurta – miksi kaunis seura romahti katastrofaalisesti?

On huhtikuun 27. päivä, ja Valencia valmistautuu yhteen kauden suurimmista otteluistaan. Se kohtaa kotonaan Mestalla-stadionilla Espanyolin. Puoliajalla se on tappiolla maalein 0-1, mutta toisella puoliajalla se nousee 2-1-voittoon. Kaksi maalia tekee joukkueen kapteeni Rubén Baraja.

Toukokuun viidentenä Valencia kohtaa Málagan vieraskentällä. Ottelu ratkeaa jo avauspuoliajalla, ja ottelun 1-0-voittomaalin puskee Roberto Ayala. Itse ottelu päättyy 0-2. Valencia oli ennen tätä ottelua kolmen pisteen sarjajohdossa, ja varmisti voitolla La Ligan mestaruuden kaudella 2001-02. Se voitti kauden kymmenestä viimeisestä ottelustaan kahdeksan ja pelasi kerran tasan.

Oi niitä aikoja. Suuri osa 80- ja 90-luvun alun lapsista muistaa tuon parhaan Valencian ja sen ikoniset pelaajat. Santiago Cañizares, Ayala, David Albelda, Gaizka Mendieta, Baraja, Pablo Aimar, Kily González ja monta muuta. Vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista todistettiin pelaajia kuten David Silva, Éver Banega, Juan Mata ja David Villa.

Kuten tiedetään, nämä pelaajat jättivät Valencian ennen parhaita vuosiaan. 2010-luku on ollut Valencialle varsin värikäs. Se on joutunut myymään pelaajiaan kerätäkseen varoja velkojen maksamiseen, eikä ole oikeastaan missään vaiheessa päässyt tästä kierteestä eroon. Muun muassa Silva, Villa, Mata ja Roberto Soldado myytiin Valioliigaan velkatilanteen pahenemisen takia.

Uuden stadionin kirous

Valencian uuden stadionin, Nou Mestallan, on pitänyt olla valmis jo vuosia. Sen sijaan vuonna 2006 aloitetun projektin suunnitelmat ovat menneet uusiksi monta kertaa, ja budjetti on venynyt reilusta 100 miljoonasta eurosta noin 300-350 miljoonaan euroon.

Entisen presidentin Juan Solerin aloittama urakka käsitti 80 000 -paikkaisen uuden kotipyhätön ja sen ympäristön. Sittemmin kapasiteetti on laskenut ensin 56 000 paikkaan, ja nyt ollaan jo sen alapuolella viimeisten julkiannettujen tietojen mukaan. Alun perin Nou Mestallan piti valmistua 2009, mutta suunnitelmat ovat aina siirtyneet taloudellisten syiden takia.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Nou Mestallaa on yritetty elvyttää projektina monella eri tapaa. Ehkä epätoivoisin näistä on ollut kääntyminen paikallisvastustaja Levanten puoleen, jolla ei luonnollisesti ole varallisuutta tai mahdollisuutta rahoittaa omaosuuttaan Nou Mestallan urakasta. Kuviossa Levante ja Valencia jakaisivat kotikentän.

Vuonna 2017 Valencia kääntyi kaupunginvaltuuston puoleen hankkeen elvyttämiseksi. Työt ovat siis yhä kesken, ja paikalliset toimijat spekuloivat uusista rakennevaurioista, mutta työn suunnitellaan silti olevan valmis vuonna 2022. Tätä ennen kaiken piti olla valmiina jo 2021, joten vetäköön tästä jokainen omat johtopäätöksensä, etenkin huomioiden seuran nykytilan.

Syypää ongelmiin?

Valencian suunta kääntyi laskuun muutama vuosi sitten, mutta ongelmien syy alkoi itää jo kuusi vuotta sitten. Tuolloin seura myytiin singaporelaiselle liikemiehelle, Peter Limille, ja hänen johtamalleen Meriton Holdingsille. Lim osti Valencia CF -säätiöltä yli 70 prosenttia seuran osakekannasta sen jälkeen kun seuran pääasiallinen luotottaja Bankia oli hyväksynyt menettelyn. Tuolloin puhuttiin siitä, että Valencia lähtisi samalle tielle kuin Chelsea ja Manchester City. Toisin kävi.

Valencia on viimeisen kahden, kolmen vuoden aikana ajautunut sen seurahistorian syvimpään kriisiin. Se ei ole koskaan ollut yhtä velkaantunut. Lim on toiminnallaan, päätöksillään ja käytöksellään käytännössä näyttänyt keskisormea seuran kannattajille. Valmentajat ovat vaihtuneet (viimeisintä, Javi Graciaa, ei päästetty lähtemään). Parhaat pelaajat ja pelaajat, jotka ovat olleet identiteetiltään eniten Valenciaa, on myyty kilpailijoille pilkkahintaan… listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Valencian pelaajapolitiikkaa voi verhoilla covid-19-kriisin taakse (palkkakuluja piti karsia lähes 50 prosenttia), mutta tosiasiassa tämä olisi tapahtunut muutenkin. Huolimatta siitä, että Valencian liikevaihto on romahtanut pandemian seurauksena (tv-tulot ovat pudonneet 50 prosenttia ja mainostulot 30 prosenttia), Lim olisi tehnyt kaupat esimerkiksi Dani Parejosta, Francis Coquelinista, Ferran Torresista ja Geoffrey Kondogbiasta joka tapauksessa.

Lim hankkiutuu eroon niistä, jotka kritisoivat häntä ja sitä miten hän toimii – kaikista joista hän ei pidä. Listaan voi lisätä aiemmilta vuosilta valmentajat Marcelinon ja Nunon. Lim on Valenciassa vain pelkkä vuokraisäntä, ja sitä ei hyväksytä. Hankkiutumalla eroon kriitikoistaan ja heidän sotureistaan Lim yrittää tehdä itsestään Kummisetää. Hänen kannaltaan ongelma on, että hän ei ikinä tule olemaan niin ylivoimainen kuin haluaisi.

Lim on iskenyt suoraan sinne, minne ei pitäisi: seuran yli 100-vuotiseen historiaan, arvoihin ja sieluun. Siitä Valencian kannattajat tällä hetkellä käyvät kamppailua ja siksi kaupungin kaduilla on nähty protesteja Limiä kohtaan. Lim ja Meriton halutaan lähettää koteihinsa Singaporeen.

Ironista sinänsä, että seuralegenda Mario Kempes kritisoi Limiä ja johtoa juuri siitä, että he tekevät pelaajahankintoja ja johtamista nimenomaan kirjaimellisesti Singaporesta käsin. Lim ei ole kovinkaan paljon läsnä Valenciassa, ja siitä vuokraisäntä-kuvaus.

Velkamäärä jo merkittävä ongelma

Talousahdinkonsa selättääkseen Valencian pitäisi myydä pelaajia ja myydä Mestalla. Mestallasta se saa presidentti Anil Murthyn mukaan noin 120 miljoonaa euroa, mutta tällä se ei saa edes rahoitettua Nou Mestallan kuluja (Murthyn mukaan 150 miljoonaa).

Murthy kertoi kirjeessään, ettei velka itsessään ole ongelma vaan seura tarvitsee käteistä maksaakseen korot ja lyhentääkseen pääomaa. Eli suomeksi sanottuna, velka on ongelma, mutta tämähän riippuu siitä miten kukin sanansa asettelee.

Toisaalta, sikäli kun seuralla on yli puoli miljardia euroa velkaa ja tulot romahtavat epämääräiseksi ajaksi on hieman naiivia sanoa etteikö velka olisi ongelma. Vaikka korkotaso olisi kuinka alhainen ja pitkään, vastuista pitää pystyä suoriutumaan. Jos ei pysty, velka on ongelma.

Covid-19-kriisi aiheuttaa talouteen ja etenkin jalkapallotalouteen kuopan, josta noustaneen ylös nykyarvioiden mukaan vuonna 2022 ja siitä eteenpäin. Lupaavia rokoteaihioita on kehitteillä useita, mutta niiden globaali käyttöönotto tapahtunee vasta 2021. On hyvin realistista, että vasta kun länsimaissa valtaosa väestöstä on rokotettu, voidaan alkaa miettiä katsojien paluuta stadioneille.

Tällä skenaariolla todennäköistä on, että koko kuluva kausi pelattaisiin tyhjille katsomoille, ja vasta 2021-22 kaudelle saataisiin muutos. Se ei lupaa hyvää Valencian kaltaisessa tilanteessa oleville seuroille etenkin kun mietitään taloudellista tulokulmaa.

Bankia vaati Valencian myymistä 2013-14, jotta seura saisi urheilullisen suunnitelman ja uusia sijoittajia, jotka voisivat taata seuralle paremmat toimintaedellytykset myös taloudellisesti.

Lim osti osake-enemmistön, ja tuolloin Valencialla oli maksamattomia pelaajapalkkoja 48 miljoonaa euroa. Vastaavasti taseen toisella puolella likvidit varat näyttivät käytännössä pyöreää nollaa. Valencia ei tuohon päivään mennessä ollut maksanut Bankialle lyhennyksiä vastaavistaan. Sen se aloitti vasta vuonna 2017, mutta teki 2017-18 tappiota ylivoimaisesti eniten koko La Ligassa.

Artikkeli jatkuu twiitin jälkeen.

Swiss Ramble

@SwissRamble

Swiss Ramble

@SwissRamble

As a technical aside, #Atleti reported €358m revenue. I added €32m other commercial activities to this figure, but excluded €6m provision of other services (shown as Operating Income) to give the €384m total. I also reclassified €86m Champions League from match day to TV.

12

1

7:31 AM · Jan 7, 2020

Most clubs in La Liga are profitable, but #Atleti €14m profit after tax is towards the top of the table. In 2018/19 they find themselves between Real Madrid €38m and Barcelona €5m in terms of profitability. Highest loss reported in 2017/18 was Valencia €36m.

8

2

7:31 AM · Jan 7, 2020

Valencian uusi taktiikka on Murthyn mukaan pelaajien myynti, palkkatason laskeminen, Mestallan myynti ja Nou Mestallan saaminen valmiiksi – ja sitten 15 prosentin korotus lippuhintoihin ja kausikortteihin kulujen kattamiseksi. Kuulostaa kovin lyhytjänteiseltä ja jollain tapaa epätoivoiselta huomioiden sen ettei seura noudata suunnitelmallista pelaajapolitiikkaa.

Nyt nähdyn perusteella se vain haluaa nopeasti eroon parhaista pelaajistaan väärällä hintatasolla, jotta se saa palkat alas. Stadioneiden myyntiprosessit eivät ole helppoja ja nopeita etenkään vallitsevassa talousympäristössä, ja kuten todettua Nou Mestalla on kuin Sagrada Familia – erona se, ettei puhuta ’pyhästä perheestä’ vaan ikuisesta rakennusurakasta.

Voisiko Valencia vielä nähdä auringon?

Uusi omistajapohja päivittäisi Valencian uuteen aikaan. Se ei välttämättä pelastaisi sitä, mutta ainakin palauttaisi oikeammalle tielle kuin missä se nyt on. Marca-lehti järjesti lokakuussa kyselyn, joka kertoi, että 86 prosenttia Valencian faneista uskoo Limin olevan myymässä seuraa. Spekulaatioissa on liikkunut ainakin Andrea Radrizziani, joka omistaa nykyään 100 prosenttia Leedsistä. Se tarina onkin paljon kauniimpi kerrottavaksi.

Kauniita tarinoita on kerrottu Valenciassa aina. Viime vuosien kauniimmat, kuten Copa del Reyn voitto 2019, ovat jääneet kuitenkin kaiken saippuaoopperan alle. Marcelinon vaadittua uusia laatuhankintoja Lim menetti kärsivällisyytensä ja erotti hänet. Murthy on kulkenut Valencian kaduilla ja Mestallalla henkivartijoiden kanssa.

Ferran Torres kieltäytyi jatkosopimuksesta ja siirtyi Manchester Cityyn täysin pilkkahintaan kuten myös monet muut arvokkaat ja arvokkaiksi osoittautuvat pelaajat. Joukkueen paras puolustaja Ezequiel Garay jäi tylysti tyhjän päälle ilman jatkosopimusta. Kapteeni Dani Parejo kritisoi seurajohtoa ja sai lähteä Villarrealiin vastoin tahtoaan.

Yksi tuskaisimmista hetkistä oli katsoa kyynelehtivän Parejon videoviesti kaupan varmistuttua. Kondogbia haukkui Instagramissa Murthyn, joka oli estämässä siirtoa Atlético Madridiin.

Ei niin kauniita tarinoita.

Mistä Valencia voisi sitten hakea kauniita jalkapallotekoja? Voiko niitä luoda ympäristössä, joka on läpeensä myrkyttynyt?

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

Kääntäisin katseita joukkueen nuoriin ja olemassaoleviin pelaajiin. José Gayà on liian hyvä nykyiseen joukkueeseen, minkä lisäksi Carlos Soler nousee esille (muutenkin kuin rangaistuspotkuilla tehdyillä hattutempuilla) Manu Vallejon ohella. Nuorimmista on syytä mainita Lee Kang-In (19) ja Yunus Musah (17). Gonçalo Guedes voi tarjota vähintäänkin hyviä hetkiä katsojille.

[readmore from=Näkökulmat]

Valencia ei kuitenkaan vaikuta tälläkään hetkellä seuralta, joka nousee tuhkasta kuin fenix omalla juniorituotannollaan ja kärsivällisellä kasvatustyöllä. Valencia ei myöskään vaikuta seuralta, joka nousisi kukoistukseen uuden pelitavan sisäänajamisella sellaisen valmentajan johdolla, joka saisi täydellisen luottamuksen ja työrauhan. Se kun vaatisi vielä suunnitelmallista pelaajapolitiikkaa ja ylipäätään tarkkaa ja taloudellisesti realistista toimintaa.

Ehkä Valencian kohdalla realismia on toivoa vian yksittäisiä hyviä otteluita ja suorituksia, kuten viime jornadan ottelu Real Madridia vastaan. Kuten Eduardo Galeano kirjoitti tiivistetysti: ”Olen vain hyvän jalkapallon kerjäläinen. Kuljen pitkin maailmaa hattu kourassa ja anon katsomoissa: Yksi kaunis tilanne, luojan tähden.”

Ehkä nämä yksittäiset kauniit hetket ovat ne, joista Valencia jaksaa elää.