Kun Real Madrid keskiviikkoiltana kaatoi kotonaan Borussia Mönchengladbachin, sai se minikriisien täyttämän alkukauden näyttämään paperilla todellisuutta paremmalta. Real ei ole vielä kertaakaan jäänyt Mestarien liigassa lohkovaiheeseen, eikä se tehnyt sitä tälläkään kertaa, vaan onnistui pelastamaan maineensa yhdellä kauden parhaimmista esityksistään.

Nouseminen lohkovoittoon oli kuitenkin vain laastari haavalle, joka on syksyn aikana revennyt tikkaushoitoa vaativaksi aukoksi. Ennen keskiviikkoa kuninkaalliset olivat onnistuneet voittamaan lohkossaan vain Interin, häviten matkan varrella kahteen kertaan nöyryyttävästi Shakhtar Donetskille.

Heikoista peliesityksistä huolimatta jatkopaikka Euroopassa ja La Ligan nelossija luovat illuusion kelvollisesta alkukaudesta. Suurin uhka Madridissa onkin – ja on ollut jo pitkään – illuusio siitä, että kaikki on kunnossa.

Veteraanit kantavat

Vaikka Zinédine Zidane sai piiskattua luottoratsunsa vielä viimeiseen auringonlaskuun viime kaudella, ei joukkue ole enää La Ligan mestaruuspytyn nostamisen jälkeen ollut entisensä.

Real siirtyi koronatauon myötä pelaamaan harjoituskeskukseensa Valdebebasiin, kun Santiago Bernabéun kauan odotetut laajennustyöt aloitettiin. Tällä kaudella Los Blancos on esittänyt juuri sellaisia otteita, joita 6000 hengen stadion edellyttää. Poissa on suurseuran eleganssi ja Bernabéun vastustajiin luoma pelko. Valdebebasissa vastustajat haistavat pelon sijasta haavoittuvuuden.

Parhaimmillaan kuninkaalliset ovat edelleen joukkue, joka voi kaataa kenet vain. Sen suurin ongelma piilee kuitenkin siinä, että se on tällä hetkellä aivan liikaa muutaman yksilön varassa.

Siinä missä hyökkäyspäässä Karim Benzema ei saa tulitukea juuri nimeksikään, on puolustuslinja täysin hukassa jokaisessa pelissä, jossa Sergio Ramos ei ole sitä ohjaamassa.

Benzema ja Ramos ovat toki edelleen maailman eliittiä pelipaikoillaan, mutta Realin kannalta on huolestuttavaa, että sen peli nojaa täysin uransa ehtoopuolella oleviin pelaajiin. Jos kaksikosta edes toinen on poissa, on Realin peli puuroa, jota ei mielellään syöttäisi edes pahimmalle vihamiehelleen.

Joukkue kaksikon takana ei ole paperilla huono, mutta huolestuttavan moni Zidanen ensimmäisen valmennuskauden avainpelaajista on taantunut tai kadottanut tasonsa täysin.

Niin ihana pelaaja kuin Marcelo parhaimmillaan olikin, on hänen nykyinen tasonsa totaalisen riittämätön huippujalkapalloon. Voi olla, ettei moni laitapuolustaja vielä tänäkään päivänä tarjoa yhtä paljon hyökkäyssuuntaan, mutta se ei riitä, kun miehen anti alaspäin on olematon.

Tällä kaudella todellisen näytönpaikan saanut Marco Asensio puolestaan etsii itseään todella syvistä vesistä, ja huolet siitä, ettei 24-vuotias pelimies koskaan saavuta täyttä potentiaaliaan, alkavat nostaa päätään.

Lisäksi Zidanen ensimmäisellä kaudella ajoittain jopa dominoinut Isco on täysi varjo entisestään, eikä tarjoa tällä hetkellä pelillisesti mitään joukkueelleen. Malagalainen näyttää siltä kuin olisi menettänyt kiinnostuksensa jalkapalloon kokonaan.

Puolustuksessa Ramosin manttelinperijän rooliin jo vuosia kasvatettu Raphaël Varane on kadottanut tasonsa täysin kesän 2018 MM-kisojen jälkeen. Jo vuosikausia kapteenin vierellä luutinut ranskalainen näyttää lähinnä eksyneeltä bambilta, kun joutuu suoriutumaan ilman johtajaa vierellään. 27-vuotiaana Varanen pitäisi olla uransa huipulla, mutta juuri nyt näyttää siltä, ettei hänestä koskaan kasva Realin toivomaa puolustuksen johtohahmoa.

Realin puolustus ilman Ramosia on reikäjuustoa. Kapteeni osoitti jälleen keskiviikkona merkityksensä, sillä valkoiset ovat hävinneet peräti seitsemän yhdeksästä edellisestä Mestarien liigan pelistään, kun on pitänyt pelata ilman 34-vuotiasta espanjalaista. Ilman Ramosia kentältä puuttuu johtaja, joka sytyttäisi joukkueen taistelemaan. Nykyisen ryhmän peli-ilme näyttää huolestuttavasti siltä, ettei sitä yksinkertaisesti kiinnosta voittaa jalkapallo-otteluita.

Näyttääkin siltä, että joukkueen nykyinen runko on tullut menestyssyklinsä päähän. Sir Alex Ferguson sanoi aikanaan, että pelaajat kyllästyvät managerinsa viestiin muutaman kauden jälkeen, ja sen takia joukkuetta on pakko uusia kovalla kädellä, vaikka menestystä tulisi. Madridissa joukkueen uusiminen on kuitenkin jätetty puolitiehen.

Lupaava, mutta kypsymätön materiaali

Florentino Peréz on hoitanut seuransa taloutta esimerkillisesti viimeisten vuosien ajan. Koronapandemian kurittamalla viime kaudella Real onnistui tekemään voittoa yleisötulojen puutteesta huolimatta. Siksi seura on taloudellisesti esimerkiksi kilpakumppaniaan Barcelonaa edellä.

Numeroiden tuijottaminen on kuitenkin koitunut kohtalokkaaksi joukkueen menestyshaaveille. Kuninkaalliset eivät ole tehneet joukkuetta selvästi vahvistavia, suuren budjetin hankintoja Eden Hazardia lukuun ottamatta sen jälkeen, kun seura hankki James Rodríguezin kesällä 2014.

Sen sijaan Real on yrittänyt panostaa tulevaisuuteensa nuorin täsmähankinnoin. Sisään on tullut Rodrygon, Vinícius Júniorin, Éder Militãon, Luka Jovićin ja Álvaro Odriozolan kaltaisia lupauksia. Viime kaudella La Ligan voittanut joukkue olikin koko sarjan kolmanneksi nuorin.

Los Blancosin kannalta ongelmallista on, ettei yksikään nuorista ole onnistunut vielä raivaamaan tietään joukkueen runkopelaajaksi. Tällä kaudella La Ligassa esiintyneiden pelaajien keski-iällä mitattuna Real on vasta koko liigan yhdeksänneksi nuorin joukkue.

Pääkaupunkilaisilla on käsissään potentiaalinen nuorisoryhmä, josta voi kasvaa jopa tulevaisuuden dynastia. Heidän aikansa ei kuitenkaan ole vielä.

Samalla, kun esimerkiksi Rodrygon ja Viníciuksen pelaaminen perustuu edelleen enemmänkin ajoittaisiin maagisuuden pilkahduksiin kuin tasaiseen suorittamiseen, on esimerkiksi Militãolla ja Jovićilla ollut pahoja sopeutumisvaikeuksia, eikä heidän pelillinen tasonsa tällä hetkellä riitä mitenkään Real Madridin avaukseen.

Samalla joukkueen edellinen menestysrunko vanhenee, eikä kykene enää vastaamaan huippujalkapallon vaatimuksiin viikosta toiseen. Realilla on takanaan mahtava menneisyys ja edessään mahdollisesti loistava tulevaisuus, mutta sen nykyisyys on kadoksissa.

Zidane aisti tämän jo edellisellä valmennuskaudellaan, ja jätti siksi uppoavan laivan viimeisimmän Mestarien liigan voittonsa jälkeen. Palattuaan seuran peräsimeen hän on maksanut niistä virheistä, joita ensimmäisellä kaudellaan teki. Silloinen Real keskittyi vain ja ainoastaan voittamaan, ja jatkuvuuden varmistaminen jätettiin vaille huomiota. Zidane tuskin tiesi, että olisi itse tuskailemassa laiminlyöntiensä seurausten kanssa.

Katse menneessä – vai tulevassa?

Madridissa yritettiin kyllä varautua muutosvaiheeseen. Hazardista odotettiin pelastajaa, joka ottaa joukkueen reppuselkäänsä ja täyttää Cristiano Ronaldon valtavat pelilliset saappaat. Realin epäonneksi belgialainen ei loukkaantumisten myötä ole siihen pystynyt. Kun samalla seuran ja Gareth Balen sukset menivät lopullisesti ristiin, oli joukkue yhtäkkiä tilanteessa, jossa sillä ei ollut ketään tuota pelillistä tyhjiötä täyttämään.

Toisaalta on kyseenalaista, oliko Hazard juuri se pelaaja, jota Real tarvitsi täyttämään voittamisen suhteen pakkomielteisen Ronaldon jättämän valtavan aukon. Kun muiden runkopelaajien maha alkoi täyttyä menestyksestä, kenties seura ei olisikaan tarvinnut yhtä maailman taitavimmista pelaajista, vaan yhden maailman kunnianhimoisimmista voittajista.

Madridissa tiedettiin, ettei Balesta ole tätä johtajan viittaa kantamaan, ja siksi se sysättiin Hazardin harteille. Belgialainen ei kuitenkaan ole vielä todistanut, että olisi henkiseltä kantiltaan voittaja. Hän on taidoiltaan pelaaja, joka kykenee ottamaan joukkueen reppuselkäänsä, mutta ei ole vielä yhdessäkään joukkueessaan osoittanut, että olisi sitä myös luonteeltaan.

Siksi Benzema ja Ramos ovat edelleen niin tärkeitä palasia Realin palapelissä. He ovat pelaajia, jotka pitävät jatkuvasti yllä suurseuran edellyttämää vaatimustasoa ja onnistuvat nostamaan omaa tasoaan silloin, kun sitä todella tarvitaan. Kun Realin on todella saavutettava jotain – kuten keskiviikkona Borussia Mönchengladbachia vastaan – kääntyy katse ikääntyvään kaksikkoon.

Se, onko joukkueessa enää riittävästi muita voittajia, on kyseenalaista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että nykyrungon kanssa seuran menestysikkuna on sulkeutunut. Zidanen luotsaamalta ryhmältä näyttää puuttuvan se palo, joka tiukkojen otteluiden kääntämiseen vaaditaan. Keskiviikon voitto on tässä yhtälössä enemmänkin poikkeus kuin sääntö.

On toki muutenkin arvoitus, onko Zidane oikea mies ohjaamaan Realin vaativan muutosvaiheen läpi. Miehen saavutuksia on mahdoton kiistää, mutta on vaara, että hän on liian lähellä seuraa, liian madridista, tehdäkseen kipeitä ratkaisuja.

[readmore from=Real-Madrid]

Zidane on myös toisella valmennuskaudellaan tukeutunut vahvasti niihin pelaajiin, jotka toivat menestystä hänen ensimmäisen kautensa aikana. Kykeneekö hän myöntämään itselleen, ettei näiden pelaajien kanssa ole luvassa uutta auringonnousua?

Realilla on jo toinen jalka uudessa aikakaudessa. Joukkue on täynnä nuoria, korkean potentiaalin omaavia pelaajia, joista sen on tarkoitus kasvattaa tulevaisuuden vastuunkantajia. Siirtomarkkinoilla on eletty hiljaiseloa, jotta ensi kesänä voidaan hankkia Kylian Mbappé uuden vuosikymmenen johtotähdeksi.

Vain aika näyttää, onko valmennusportaassa ja seurajohdossa riittävästi kanttia ottamaan se ratkaiseva askel, jolla toinenkin jalka hilataan kynnyksen yli ja ovi menneisyyden edestä suljetaan lopullisesti.

Aiheet Benzema Karim Näkökulmat Ramos Sergio Real Madrid Zidane Zinedine