Girona, Villarreal ja Real Betis ovat kokeneet isoja pelaajamenetyksiä, mutta kaikilla kolmella on niin laadukas materiaali, että europaikan pitäisi olla tavoitteena.

Girona – mitä huippukauden jälkeen?

Girona aloitti toissa kauden sarjanousijana. 

Girona pelasi tuolloin hienon kauden ja sijoittui vastoin kaikkia odotuksia komeasti kymmenenneksi La Ligassa. Joukkue taisteli viimeiseen kierrokseen asti sensaatiomaisesti europaikasta. Se oli upea suoritus Gironalta, jonka ennakoitiin taistelevan putoamista vastaan koko kauden ajan. Toisin kävi. 

Girona palkkasi Míchelin päävalmentajakseen kesällä 2021. Ensimmäinen kausi päättyi välittömästi nousuun ja toinen kausi komeasti La Ligan keskikastiin. Ryhmä oli jatkuvasti ylisuorittanut resursseihinsa nähden ja Míchel sai revittyä viikonlopusta toiseen kaiken ja sitäkin enemmän irti pelaajistaan. 

Se ei ole suinkaan sattumaa. Girona-pestinsä jälkeen katalaanin kielen nopeasti oppinut madridilaisvalmentaja on peluuttanut Gironassa hyökkäysvoittoista, ajoittain riskialtista ja yleisesti kauniina pidettyä jalkapalloa heti alusta saakka. Monipuolisesti hyökkäävä ja varsinkin laitakaistoja aktiivisesti hyväkseen käyttävä joukkue on ollut tehokas niin Segundassa kuin La Ligassa. 

On huomioitava, että hienosta toissa kaudesta huolimatta Girona lähti viime kauteen suurimpana tavoitteenaan säilyttää sarjapaikkansa. Se on pienen seuran realiteetti. Jokainen La Ligassa pelattu kausi rakentaa pitkäjänteisyyttä Gironan kaltaiseen seuraan, joka ei ota pääsarjatasolla pelaamista suinkaan itsestäänselvyytenä. 

Gironan viime kesän siirtoikkuna näytti haastavalta. 

Joukkueen avainpelaajiin kuuluneet Rodrigo Riquelme ja Taty Castellanos pelasivat Gironassa lainalla, eikä Girona onnistunut pitämään heitä joukkueessa toista kautta. Kaksikon korvaaminen ei ollut helppoa, sillä Girona ei saanut kenestäkään lainojen myötä siirtokorvausta. Lisäksi Míchelin ehdoton luottopelaaja ja keskikentän ankkuri Oriol Romeu lähti vain 3,4 miljoonalla eurolla Barcelonaan. Ykköstoppari Santiago Bueno myytiin 12 miljoonalla eurolla Wolverhamptoniin. 

Viime kausi sujui niin hienosti, että Míchelillä oli varaa näyttää kieltä muille läpi vuoden. Syystäkin. Kuva: All Over Press

Míchel oli menettänyt muutamassa viikossa pitkälti edelliskautensa runkopelaajat ja Girona joutui pienoisen uudelleenrakennusprojektin keskelle viime kesänä. 

Lainalla Gironassa pitkään pelannut Yangel Herrera siirtyi seuraan viidellä miljoonalla eurolla Manchester Citystä. Herreran lainan muuttaminen pysyväksi siirroksi oli loistava veto seurajohdolta. Daley Blind siirtyi vapaana agenttina takalinjoille ja Míchel sai houkuteltua Éric Garcían lainalle Barcelonasta. Edelliskauden Gironan tolppien välissä lainalla pelannut Paulo Gazzaniga siirtyi seuraan vapaana agenttina.

Savinho siirtyi Troyesista lainalle Gironaan. Aiemmin urallaan Gironassa pelannut Portu palasi katalonialaisseuraan 1,5 miljoonalla eurolla. Girona rikkoi silloisen siirtosummaennätyksensä maksettuaan Artem Dovbykistä 7,75 miljoonaa euroa Dniprolle. Dovbyk saapui joukkueen uudeksi ykköskärjeksi.

Gironan syyskausi oli sensaatiomainen. Míchelin miehistö voitti ensimmäisestä 13 sarjaottelustaan peräti 11, pelasi kerran tasan ja hävisi vain Real Madridille. Peli toimi kuin rasvattu. Varsin merkittävistä muutoksista huolimatta Míchel sai joukkueensa pelaamaan loistavaa jalkapalloa. Girona luotti altavastaajanakin omiin vahvuuksiinsa, oli rohkea ja otti aloitteen pelistä – oli vastassa sitten kuka tahansa. Girona ihastutti ympäri Eurooppaa ja joukkuetta pidettiin kauden suurimpana yllättäjänä huippusarjoissa. Syystäkin. 

Girona järjesti maalijuhlia viikonlopusta toiseen ja oli tehnyt kauden puoliväliin mennessä peräti 48 maalia La Ligassa. Girona teki toissa kaudella kokonaisuudessaan 58 maalia La Ligassa, joten ero oli valtava. Yksi kauden käännekohdista nähtiin joulukuussa, kun Girona voitti vieraskentällä paikallisvastustajansa Barcelonan tyylipuhtaasti 4-2. Tuolloin Girona näytti haastavansa mestaruudesta ja viimeisetkin epäilijät ottivat joukkueen tosissaan.

Kevätkausi oli selvästi syyskautta heikompi, mutta toisaalta se oli odotettua. Girona oli hävinnyt helmikuun alkuun mennessä vain yhden sarjapelin, mutta sen jälkeen tappioita tulikin kuusi kappaletta. Girona hävisi Real Madridille helmikuussa 0-4, ja sanoi samalla hyvästit mestaruudelle. Joukkuekoki muun muassa yllätystappiot Mallorcalle ja Getafelle.

Girona taisteli Barcelonan kanssa La Ligan kakkossijasta läpi kevään ja oli siinä kiinni vielä kaksi viikkoa ennen kauden päättymistä. Barcelona nousi lopulta toiseksi ja Girona sijoittui kolmanneksi. Girona nappasi ylivoimaisesti seurahistoriansa parhaalla kaudella peräti 81 pistettä La Ligassa. Se oli 32 pistettä enemmän kuin edelliskaudella.

Kun astetta pienempi seura pelaa ennakko-odotuksiin nähden suorastaan upean kauden, tarkoittaa se usein sitä, että joukkue menettää seuraavassa siirtoikkunassa lukuisia avainpelaajiaan. Girona koki sen taas. 

Keskikentän moottori Aleix García lähti 18 miljoonalla eurolla Bayer Leverkuseniin. Savinhon ja Yan Couton lainat päättyivät, eikä kaksikko jatka Gironassa. Kaksikko oli pelipaikkansa parhaimmistoa viime kaudella La Ligassa, eikä Girona taaskaan saanut siirtokorvauksia avainpelaajistaan. Joukkueen rakentaminen lainapelaajilla tuo omat riskinsä. Sen sijaanLa Ligan maalipörssin 24 maalillaan voittanut Dovbyk poistui Gironasta ja siirtyi yli 35 miljoonalla eurolla AS Romaan.

Girona hankki Abel Ruizin Bragasta yhdeksällä miljoonalla eurolla Dovbykin korvaajaksi. Ruiz, 24, viimeisteli viime kaudella kuusi maalia Portugalin pääsarjassa ja on itsestäänselvää, ettei Ruiz ole Dovbykin tasoinen maalintekijä.

Tšekin A-maajoukkuetoppari Ladislav Krejčí siirtyi kahdeksalla miljoonalla eurolla Sparta Prahasta Gironaan. Laatuhankinta. Donny van de Beek saapui Manchester Unitedista Gironaan puolella miljoonalla eurolla. Míchel yrittää saada van de Beekin laskusuhdanteessa olevan uran takaisin raiteilleen.

Bryan Gil lainattiin Tottenhamista. 23-vuotias laitahyökkääjä tuo nopeutta, haastokykyä ja teknistä taitoa joukkueen hyökkäyspelaamiseen. Potentiaalinen yllättäjä. Keskikentän pohjalle lainattiin tuttu paluumuttaja Barcelonasta: Oriol Romeu. On hidas, mutta sopii Gironan sapluunaan.

SIJOITUSARVIO: 8:s

Gironan pelaajamateriaali on heikentynyt yhden kesän aikana yksinkertaisesti liian paljon. Garcían, Savinhon, Couton ja Dovbykin menetykset ovat valtavia, eikä Girona kykene hankkimaan samankaltaisia pelaajia korvaajiksi. Se on selvää.

Míchel on aiemminkin todistanut saavansa paljon irti huomattavasti muuttuneesta joukkueesta, mutta viime kauden tapaisen ihmeen toistaminen on käytännössä mahdotonta. Míchel ei ymmärrettävästi luovu pelitavastaan, mutta tarvitsee siihen laadukkaita pelaajia. Gironan pitää vahvistaa merkittävästi joukkuettaan elokuun aikana.

Joukkue pelaa Mestarien liigassa ja tarvitsee myös sen vuoksi entistä laajemman ringin. Joukkue taistelee läpi kauden europaikasta.

Villarreal – toiveissa seesteisempi kausi kuin viime vuonna

Villarrealin kausi 2022-23 oli varsin kummallinen. 

Päävalmentaja Unai Emery lähti kesken surkean syyskauden Aston Villan peräsimeen. Villarreal yllättyi, kun urheilullisen projektin keskipiste, eli päävalmentaja vaihtoi oma-aloitteisesti maisemaa kesken kauden siirryttyään Englannin kentille. Kesken kauden lähtemistä toiseen seuraan pidetään hyvin harvinaisena, ja vaikutti, ettei Villarreal ollut suinkaan valmistautunut Emeryn lähtöön. 

Seura palkkasi Quique Setiénin uudeksi päävalmentajakseen lokakuun lopussa 2022. Kausi oli kokonaisuudessaan hyvä. Villarreal sijoittui La Ligassa viidenneksi. Loppukausi oli hieno ja Villarreal nousi viimeisen muutaman kuukauden aikana kahdeksannelta sijalta viidenneksi. 

Vuosi sitten Villarreal myi lukuisia avainpelaajiaan. Ykköskärki Nicolas Jackson lähti 37 miljoonalla eurolla Chelseaan. Ykköstoppari Pau Torres myytiin 33 miljoonalla eurolla Aston Villaan. Laitahyökkääjä Samu Chukwueze siirtyi 20 miljoonalla eurolla AC Milaniin. Aiemmin lainalla Italiassa pelannut hyökkääjä Boulaye Dia lähti 14,4 miljoonalla eurolla Salernitanaan. Arnaut Danjuma lainattiin jälleen Valioliigaan. 

Alexander Sørloth saapui kymmenellä miljoonalla eurolla RB Leipzigistä Jacksonin korvaajaksi. Lisäksi Villarreal maksoi Gironalle 2,5 miljoonaa euroa Ramón Terratsista. Loput joukkueeseen tulleet pelaajat olivat joko vapaita agentteja tai lainoja. Ben Brereton Díaz, Santi Comesaña ja Denis Suárez siirtyivät vapaina agentteina Villarrealiin. 

Villarreal teki sata miljoonaa euroa voittoa kesän siirtoikkunassa ja samalla pelaajamateriaali heikentyi dramaattisesti. 

Alexander Sørloth oli viime kaudella yksi La Ligan parhaista hyökkääjistä. Sørloth sijoittui 23 maalillaan sarjan maalipörssin kakkoseksi. Kuva: All Over Press

Viime kausi lähti huonosti käyntiin. Neljästä ensimmäisestä ottelusta tuloksena oli kolme tappiota ja seurajohto päätti antaa Setiénille potkut. Villarreal palkkasi Pachetan uudeksi valmentajakseen, vaikka alusta saakka oli selvää, että seurajohto halusi ennemmin Marcelinon kuin Pachetan. Pachetan alaisuudessa Villarreal voitti kahdeksasta sarjaottelustaan vain kaksi ja myös Pacheta sai potkut marraskuun alkuun mennessä. 

Seura palkkasi kauden kolmannen valmentajansa, kun kautta oli pelattu alle kolme kuukautta. Tällä kertaa haaviin tarttui Marcelino. Villarreal on tuttu seura Marcelinolle, sillä luotsi valmensi joukkuetta jo vuodet 2013-16. Marcelinon palkkauksen aikaan Villarreal oli 14. sijalla La Ligassa. 

Marcelinon alaisuudessa Villarreal voitti ensimmäisestä seitsemästä sarjaottelustaan vain kaksi, mikä ei suoranaisesti yllättänyt, sillä joukkue oli heikentynyt niin merkittävästi viime kesän siirtoikkunassa. Tällä kertaa seurajohdolta löytyi kärsivällisyyttä – ymmärrettävästi, sillä Marcelino on huippuluokan valmentaja Villarrealille. 

Kone lähti toden teolla käyntiin vuodenvaihteessa. Villarreal pelasi tammi-maaliskuussa yhdeksän peräkkäistä sarjaottelua ilman tappiota. Mukaan mahtuivat voitot Barcelonasta ja Valenciasta.

Villarrealin loppukausi oli vakuuttava. Pitää paikkansa, että Villarreal hävisi keväällä Atléticolle ja Celtalle, mutta kokonaisuudessaan loppukausi oli hienoa seurattavaa varsinkin verratessa alkukauden sekoiluun kentällä ja kulisseissa. Joukkue pelasi toukokuussa kenties koko La Liga -kauden viihdyttävimmässä ottelussa tasattuaan Real Madridin kanssa pisteet 4-4-lukemiin päättyneessä kamppailussa. 

Välttävä syyskausi vei lopulta Villarrealilta europaikan, sillä joukkue ehti kevään aikana nousta vain neljän pisteen päähän seitsemänneksi sijoittuneesta Betisistä. Kahdeksas sija oli kuitenkin yllättävän hyvä suoritus huomioiden rajusti heikentyneen pelaajamateriaalin.

Sørloth, 28, oli joukkueen suurin yllättäjä. Norjalaiskärki iski 23 maalia La Ligassa ja sijoittui maalipörssissä toiseksi. Sørloth pelasi selvästi uransa parhaan kauden.

Jos viime kesänä Villarreal myi jatkuvalla syötöllä avainpelaajiaan, on se tänä kesänä pystynyt pitämään joukkueensa rungosta edes vähän paremmin kiinni. Viime kaudella Osasunassa lainalla pelannut laitapuolustaja Johan Mojica siirtyi 1,5 miljoonalla eurolla Mallorcan paitaan. Bertrand Traorén, Alberto Morenon, Pepe Reinan, José Luis Moralesin, Étienne Capouen ja Francis Coquelin sopimukset päättyivät ja kuusikko vaihtoi maisemaa vapaina agentteina. Yhdenkään menetys ei juurikaan heikennä joukkuetta.

Heinäkuussa näytti vielä hyvältä, mutta elokuun alussa joukkue menetti muutaman avainpelaajansa. Sørloth siirtyi miltei 40 miljoonalla eurolla Atléticoon ja viime kauden ykkösvahti Filip Jørgensen jätti kasvattajaseuransa siirryttyään 25 miljoonalla eurolla Chelseaan. Laitahyökkääjä Brereton Díaz puolestaan myytiin Southamptoniin ja toppari Jorge Cuenca Fulhamiin.

Tulijapuolella Villarreal hankki Willy Kambwalan kymmenellä miljoonalla eurolla Manchester Unitedista. 19-vuotias toppari on mielenkiintoinen lisä Villarrealin puolustukseen ja nuorukaiselle on kaavailtu suurta roolia joukkueessa. Diego Conde saapui Leganésista taistelemaan ykkösvahdin paikasta. Conde oli viime kaudella kenties koko Segundan paras maalivahti. Nicolas Pépé, Sergi Cardona ja Pape Gueye siirtyivät vapaina agentteina Villarrealiin.

SIJOITUSARVIO: 7:s

Marcelino on saanut viettää harjoituskauden joukkueen kanssa. Viime kaudella luotsi tuli kesken syyskauden sekaisin olleeseen joukkueeseen ja joutui muuttamaan taktisia aspekteja kesken kiireisen otteluohjelman. Nyt Marcelinolla on ollut aikaa työskennellä pelaajien kanssa harjoituskentällä viikkokaupalla ja sen pitäisi näkyä kentällä. Villarreal on pitänyt kiinni useista luottopelaajistaan, mutta joukkue tarvitsee edelleen vahvistuksia ja varsinkin leveyttä materiaaliin.

Marcelino on hyvin vaativa valmentaja, joka kertoo mielipiteensä suorasanaisesti seurajohdolle, eikä luotsi varmasti pelkää kritisoida tarpeen tulleen joukkueen tilannetta julkisuudessa. Villarrealin seurajohdon kannattaa ehdottomasti pitää kiinni Marcelinon kaltaisesta huippuvalmentajasta ja antaa hänelle tarvittava työkalut. Villarreal taistelee ensi kaudella europaikasta.

Real Betis – Iscon magiaa

Betisin toissa kausi oli kokonaisuudessaan hyvä, vaikka himoittu paikka Mestarien liigan lohkovaiheeseen jäi lopulta saavuttamatta. 

Betis taisteli UCL-paikasta läpi kauden ja oli siinä kiinni pitkälti koko syksyn, mutta epätasainen talvi ja kevätkausi pudotti joukkueen lopulta kuudenneksi La Ligassa. Betis jäi 11 pisteen päähän neljänneksi sijoittuneesta Real Sociedadista. Piste-ero repesi loppukaudella, mutta silti Betisin kaudesta jäi positiivinen maku.

Legendaarinen Manuel Pellegrini johdatti Betisin jälleen eurokentille. Betis voi pitää europaikkaa aina onnistumisena, vaikka viime vuosina seuran kehitys onkin mennyt siihen suuntaan, ettei paikka Mestarien liigassa ole enää epärealistinen unelma. 

Pellegrinin Betis on ollut kentällä ilo silmälle, mutta samalla seuralla on ollut merkittäviä ongelmia mahduttaa itsensä La Ligan asettamiin taloudellisiin raameihin, eikä pelaajien rekisteröiminen joukkueeseen ole ollut yksinkertaista. Pellegrini on julkisesti kritisoinut Betisin seurajohtoa seuran taloudenhoidosta – ja syystäkin. 

Betisin viime kesän siirtoikkuna oli kaksijakoinen. 

Betis joutui taloudellisen tilanteensa vuoksi myymään topparinsa Luiz Felipen 22 miljoonalla eurolla Lazioon. Joukkueen ykköstähti Sergio Canales lähti kymmenellä miljoonalla eurolla Meksikoon. Raúl García myytiin 6,5 miljoonalla eurolla Osasunaan. Olemattomalle vastuulle jäänyt Diego Laínez poistui kotimaahansa Meksikoon. Tigres maksoi Laínezista kuusi miljoonaa euroa.

Edgar González ja EIF:stä tuttu Paul Akoukou jättivät Betisin kassaan yhdeksän miljoonaa euroa poistuttuaan seurasta. Juanmi lainattiin Saudi-Arabiaan ja Loren Morón lähti ilmaissiirrolla Kreikkaan. Seuralegenda Joaquín lopetti upean uransa, eikä Víctor Ruizin sopimusta uusittu.

Lähtijöitä riitti, mutta Betis kykeni myös hankkimaan uusia pelaajia. Ez Abde siirtyi 7,5 miljoonalla eurolla Barcelonasta Betisiin. Vasen laitahyökkääjä halusi jättää Barcelonan saadakseen suurempaa vastuuta muissa maisemissa, mutta toisin kävi. Abde jäi ensimmäisellä kaudella Betisissä täysin statistin rooliin.

Muun muassa Isco, Héctor Bellerín, Ayoze Pérez, Marc Bartra ja Marc Roca saapuivat vapaina agentteina Betisiin. Betisin seurajohtoa on aika ajoin kritisoitu syystäkin, mutta on todettava, että edellä mainituin viisikon saaminen seuraan ilman siirtokorvauksia on melkoinen ihme. 

Isco saapui Canalesin korvaajaksi ja pelasi upean kauden Pellegrinin alaisuudessa. Isco löysi kauan kaivatun peli-ilon ja oli kenties koko joukkueen paras pelaaja. Pallotaituri nimettiin vuosien tauon jälkeen Espanjan A-maajoukkueeseen EM-kisoja varten, mutta loppukaudella kärsitty astetta pahempi loukkaantuminen vesitti kisaunelman.

Vuosien ajan kiinni ollut Isco-Disco avasi pitkästä aikaa ovensa. Kuva: All Over Press

Betisin viime kauden alku oli vaikea. Syys-lokakuun vaihteeseen mennessä Betis onnistui voittamaan vain kaksi ottelua ja majaili keskikastissa. Mukaan mahtui tyly 0-5-vierastappio Barcelonalle. Lisäksi Betis jäi murskatappion jälkeen tasapeliin niin Cádizin kuin Granadan kanssa, jotka taistelivat putoamista vastaan. Toisaalta on huomionarvoista, että Betis hävisi La Ligassa vuodenvaihteeseen mennessä vain kaksi ottelua. Mukaan mahtui hurja määrä tasapelejä.

Betis kärsi ajoittain merkittävistä maalintekovaikeuksista. Sarjajumbo-Almeríaa vastaan pelattu maaliton tasapeli ja Celta-tappio herättivät ansaitusti kritiikkiä kannattajien keskuudessa. Betis kykeni luomaan maalipaikkoja, hallitsi pelejä ja loi tarvittavan määrän xG:tä voittaakseen otteluita, mutta viimeistely-yritykset olivat toistuvasti onnettomia.

Maaliskuu oli synkkä. Betis hävisi kaikki neljä sarjaotteluaan päästäen jopa kymmenen maalia. Vieraskentällä Rayolle kärsitty 0-2-tappio oli todellinen mahalasku. Betis putosi sarjassa jo kahdeksanneksi ja menetti samalla otteen europaikasta.

Betis kuitenkin piristyi keväällä. Pellegrinin miehistö onnistui nappaamaan tärkeitä voittoja ja nousi lopulta seitsemänneksi La Ligassa. Betis pääsi sen myötä mukaan Konferenssiliigan karsintoihin.

Jos kausi La Ligassa oli kaksijakoinen, joka kääntyi europaikan myötä astetta positiivisemmaksi, ei samaa voi sanoa urakasta Eurooppa-liigassa. Betis lähti menestymään Eurooppa-liigassa, mutta toisin kävi. Pellegrinin suojatit jäivät lohkossaan kolmanneksi kolmesta voitosta huolimatta ja pelit jatkuivat Konferenssiliigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Dinamo Zagreb pudotti Betisin Konferenssiliigasta heti kättelyssä yhteismaalein 2-1. Betisin eurotaival oli täysi pannukakku.

Betisin kesän siirtoikkuna on ollut jokseenkin vauhdikas, vaikka suurimmat peliliikkeet loistavat poissaolollaan. 

Aloitetaan siitä, että joukkueen puolustuslinja on mennyt kesällä lähes täysin uusiksi. Nappikauden pelannut toppari Chadi Riad myytiin 15 miljoonalla eurolla Crystal Palaceen. Topparipari Germán Pezzella puolestaan myytiin River Plateen 4,5 miljoonalla eurolla. Kolmostoppari Sokratis tas lopetti uransa.

Vasemmista laitapakeista Abner lähti kahdeksalla miljoonalla eurolla Lyoniin, ja Juan Miranda siirtyi ilmaiseksi Bolognaan. Mirandan lähtöä voidaan pitää menetyksenä.

Kun vielä Guido Rodríguezin ja Claudio Bravon sopimukset päättyivät, tilanne näyttää vähän huonolta. Guidolle tarjottiin jatkoa, mutta keskikenttäpelaaja ei hyväksynyt tarjousta ja lähti vapaana agenttina West Hamiin. Guidon menetys on Betisille valtava. Argentiinalaispelaaja oli yksi joukkueen suurimmista tähdistä, ja Betisin taloustilanteessa Guidon menettäminen vapaana agenttina on kammottava uutinen.

Ja kaiken päälle vielä joukkueen viime kauden paras maalintekijä Willian José lähti kahdella miljoonalla eurolla Venäjälle. Kaiken kaikkiaan viime kaudella 11:stä eniten Betisin paidassa La Ligassa pelanneesta kuusi on lähtenyt kesän aikana muualle.

Lähtijöitä on paikattu muutamilla hankinnoilla. Betis lunasti lainalla pelanneen Rocan itselleen 3,5 miljoonalla eurolla Leedsistä. Toppari Diego Llorente siirtyi niin ikään Leedsistä Betisiin 3,25 miljoonalla eurolla. Vasemman pakin tontille hankittiin Romain Perraud 3,5 miljoonalla eurolla Southamptonista ja Ricardo Rodríguez ilmaiseksi FC Torinosta.

Adrián palasi kotiin siirryttyään Liverpoolista vapaana agenttina Betisiin. 37-vuotias konkarivahti korvaa Bravon.

SIJOITUSARVIO: 6:s

Pellegrinin Betis on ollut kokonaisuutta katsoessa varsin tasapainoinen joukkue jo vuosien ajan. Menetyksistä huolimatta Betis on pystynyt pitämään kiinni monista tärkeimmistä avainpelaajistaan ja lähtee kauteen paremmista asemista kuin vuosi sitten. Hankintoja edelleen tarvitaan ja Betis tuttuun tapaan tehnee muutaman peliliikkeen siirtoikkunan loppuhetkillä. Betisin pelaajamateriaali on joka tapauksessa suht laadukas, kilpailukykyinen ja ainakin toistaiseksi varsin laaja.

Kunnossa olevat Isco ja Nabil Fekir ovat todellisia tähtipelaajia La Ligaan. Fekir muodosti aikoinaan Canalesin kanssa todellisen tutkaparin ja kykenee luomaan samanlaisen myös Iscon kanssa. Viime kaudella se vielä haki itseään, sillä Fekir oli koko syksyn sivussa polvivamman vuoksi ja haki pelikuntoaan keväällä, kun Isco joutui sivuun pelikentiltä. Jos kaksikko pysyy ehjänä, on Betisillä eväät vaikka mihin.

Europaikkaa voidaan pitää vaatimuksena.

LUE MUUT ENNAKKOJUTUT