Näkökulma: Barcelona uhrasi järjettömän paljon saadakseen Dani Olmon

Barcelona on pelannut tällä kaudella kaksi La Liga -ottelua. Kesän jättihankinta Dani Olmo ei ole pelannut kummassakaan.

Tänään tiistaina Barça pelaa kauden kolmannen ottelunsa, ja nyt Olmo pelaa. La Liga vahvisti juuri hyväksyneensä Olmon rekisteröinnin.

Jo Olmon hankinnan yhteydessä moni ihmetteli siirtoa. Barçalla ei ole moneen vuoteen ollut rahaa, eikä sitä ole edelleenkään. Silti seurajohto – puheenjohtaja Joan Laporta ja urheilutoimenjohtaja Deco etunenässä – halusi uhrata järjettömän määrän rahaa, laatua ja tulevaisuutta saadakseen pelaajan, joka pelasi EM-kisoissa muutaman erinomaisen ottelun ja joka operoi pelipaikoilla, joille Barçalla oli jo ennestään laatua.

Peruutetaan hiukan taaksepäin. EM-kisojen jälkeen Barcelona halusi lehtitietojen mukaan oikeastaan Nico Williamsin. Huikeat kisat pelannut Athleticin laitahyökkääjä olisi maksanut Barçalle ulosostopykälän mukaiset 58 miljoonaa euroa.

Barcelonaan kallellaan olevat lehdet kirjoittivat, että ”kun Barcelona on hankkinut Williamsin, se yrittää seuraavaksi Olmoa”. Missään vaiheessa ei muistettu mainita, että rahaa ei itse asiassa ole kumpaankaan.

Rahaa kyllä piti tulla. Niken kanssa piti uusia paitasopimus. Sen piti olla lähinnä sormien napsautus, ja Barcelonan piti saada reilusti kohentuneen vuosittaisen tuoton lisäksi yli 100 miljoonan euron kertabonus. Vaan kuinkas kävikään? Nike-sopimus junnaa edelleen paikoillaan.

Olmon Barcelona kuitenkin osti. Hinta: 55+7 miljoonaa euroa, eli lopulta Barça päätyi maksamaan suunnilleen saman kuin mitä Williams olisi maksanut.

Rekisteröinnin valtava hinta

Pelaajia voi toki aina ostella, mutta La Ligassa pelaajan ostaminen ei vielä riitä. Pitäisi vielä saada pelaaja rekisteröityä. Se on Olmon kohdalla osoittautunut melko hankalaksi, kun sitä kuuluisaa rahaa ei ole.

Yhteistyökumppanuuksista Barcelona ei ole rahaa saanut lypsettyä, joten on pitänyt turvautua perinteisempiin keinoihin: pelaajamyynteihin (ja vähän muihinkin, mutta mennään niihin tuonnempana).

Erittäin lupaava toppari Mikayil Faye, 20, myytiin Rennesiin 10,3 miljoonalla eurolla ilman että hän pelasi yhtään ottelua Barcelonan ykkösjoukkueessa. Ei riittänyt Olmon rekisteröintiin.

Clément Lenglet’n kanssa tehtiin tekninen jatkosopimus, jotta hänen tuhti palkkansa jakautuisi kahden vuoden sijaan kolmelle vuodelle. Lehtitietojen mukaan Barcelona maksaa Lenglet’lle vielä 32 miljoonaa euroa. Vuotta kohden summa on jatkosopimuksen myötä 10,7 miljoonaa euroa. Toppari lainattiin täksi kaudeksi Atlético Madridiin, joka tiettävästi sitoutui maksamaan yhteensä lainasta ja palkasta 3+1 miljoonaa euroa. Ei riittänyt Olmon rekisteröintiin.

Keskushyökkääjä Vitor Roque lainattiin Real Betisiin. Barça olisi tiettävästi halunnut myydä Roquen Portugaliin 30 miljoonalla eurolla (ja silloinkin tappiota olisi tehty puolessa vuodessa kymmenen miljoonaa euroa), mutta pelaaja ei siihen suostunut. Roqueta ei ollut vielä rekisteröity ennen siirtoa, joten hänen lainaamisensa ei auta lainkaan Barcelonan palkkakattoasiassa ja siten Olmon rekisteröimisessä.

Frenkie de Jongista sanottiin, ettei hän halua lähteä mihinkään (ja miksi haluaisi kun nostaa Barçassa tähtitieteellistä palkkaa). Ronald Araújokin olisi haluttu joidenkin tietojen mukaan myydä, mutta mies vaihteeksi loukkaantui, joten se mahdollisuus meni.

Ja näin päästiin İlkay Gündoğaniin. Barcelonalla kävi satumainen onni vuosi sitten, kun kaikkien taloussekoilujen keskellä Gündoğanin tasoinen pelaaja halusi tulla Barcelonaan ja vieläpä vapaana agenttina.

Kokenut keskikenttäpelaaja pyrki nostamaan ajoittain julkisestikin Barcelonan kunnianhimon tasoa. Olihan hän monen vuoden ajan nähnyt, miten maailman johtavassa futisorganisaatiossa, Man Cityssä, asiat tehdään päivittäisellä tasolla.

Monen mielestä Gündoğan, 33, oli Barcelonan viime kauden paras pelaaja. La Ligassa hän pelasi joukkueesta eniten, syötti eniten maaleja, loi ottelua kohden ylivoimaisesti eniten maalipaikkoja ja keskitti ottelua kohden eniten.

Gündoğan olisi tiettävästi halunnut jäädä Barcelonaan, mutta Barça halusi uhrata saksalaisen Olmon tieltä. Gündoğanin kanssa sovittiin, että hänet päästetään ilmaiseksi pois ja hän heittää vastineeksi hyvästit kahden vuoden palkkasaataville. Tilanteen absurdiudesta kertoo paljon se, että Man Cityn Pep Guardiola oli puulla päähän lyöty ja toivotti välittömästi Gündoğanin tervetulleeksi Cityyn.

Joka tapauksessa Barcelona sai palkkakattoonsa runsaasti tilaa Gündoğanin lähdön myötä. Ei kuitenkaan riittänyt Olmon rekisteröintiin.

Mitäs sitä seuraavaksi, kun pelaajat myyty? Kikkapussi käyttöön.

Christensen-kikka näyttää pahalta

La Ligan palkkakattosääntöihin liittyy sellainen pykälä, että jos pelaaja joutuu todistetusti pitkälle sairauslomalle, hänen palkastaan 80 prosenttia voidaan käyttää toisen pelaajan rekisteröintiin, eli tietyllä tapaa palkkakattoon saadaan tehtyä lisää tilaa.

Jääkiekon NHL:ssä tätä porsaanreikää on käyttänyt muun muassa Tampa Bay, ja La Ligassa Barcelona on käyttänyt kikkaa nyt jo useampaan otteeseen. Viime tammikuussa Barcelona osti jo mainitun Vitor Roquen 40 miljoonalla eurolla, vaikkei silloinkaan ollut rahaa. Tuolloin keppihevosena käytettiin Gavia, jonka pitkän sairausloman varjolla saatiin Roque rekisteröityä.

Aiemmin tänä kesänä Ronald Araújo loukkaantui, ja jälleen sairauslomaa käytettiin hyväksi, jotta Iñigo Martínez saatiin rekisteröityä.

Nyt kun lähes kaikki muut keinot oli jo käytetty, Barcelona käytti Olmon rekisteröintiin hyväkseen Andreas Christensenin loukkaantumista. Vaatimus meni La Ligan suuntaan läpi, ja nyt Olmo on rekisteröity vuodenvaihteeseen asti.

Christensenin tilanne jättää kuitenkin erityisen karvaan jälkimaun. Tiettävästi kyseessä on todellisuudessa vain noin kuukauden pituinen sairausloma, mikä ei olisi vielä mahdollistanut rahojen käyttämistä Olmon rekisteröintiin. Barcelona kuitenkin hankki tavalla tai toisella viralliset paperit, joiden mukaan Christensenin sairausloma kestää arviolta neljä kuukautta.

Nyt Olmo on rekisteröity, joskin vain kauden ensimmäiselle puoliskolle. Loppuvuoden aikana Barcelonan on syytä saada palkkakattoasiansa kuntoon, tai muuten Olmo (ja Martínez) ei pelaa koko kevätkaudella.

Barcelona ei tosin olisi Barcelona, jos kaiken tämän puuhastelun keskellä ei puhuttaisi jo uusista hankinnoista. Milloin Federico Chiesa on tulossa Barcelonaan, milloin Rafael Leão, milloin Jonathan Tah tai Marc Pubill.

Toki on mahdollista, että lisähankintoja vielä tehdään. Ehkä se Nike-diilikin menee vielä läpi ja tarjoaa seuralle oikeasti lisää tuloja.

Samaan aikaan voidaan isosti kyseenalaistaa Laportan toiminta. Mitä kaikkea Barcelona olikaan valmis uhraamaan saadakseen Olmon.

Kuka tietää, ehkä Olmo osoittautuu loistavaksi hankinnaksi. Olmo sinänsä on todella monipuolinen hyökkäyspään pelaaja, joka paperilla voi sopia erittäinkin hyvin Hansi Flickin pelitapaan.

Mutta jos Olmo ei ole sateentekijä, monella tulee Gündoğania ikävä. Saattaa jokunen miettiä sitäkin, miksi hankittiin uusi hyökkäävä keskikenttäpelaaja, kun samaan aikaan laitapakkiosasto on äärimmäisen kapea.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila

LUE MYÖS