Näkökulma: Barcelona on yhdessä asiassa parempi kuin koskaan Lionel Messin aikana

Barcelona takoo tällä hetkellä maaleja liukuhihnalta.

16 ottelua, 55 tehtyä maalia. Enemmän kuin koskaan aiemmin seurahistoriassa. Tahti on ollut kovempi kuin koskaan Lionel Messin aikakaudella.

Juuri vertaus Messin aikaan sopii nykytilanteeseen erinomaisesti. Siinä missä Messi teki Barcelonasta vieläkin kovemman joukkueen (ainakin toistaiseksi), Messin ylivoimaisuus myös yksipuolisti joukkuetta liikaa.

Vuosikausien ajan espanjalaismedia kirjoitti Messi-dependenciasta, Messi-riippuvuudesta. Ei se Messin vika varsinaisesti ollut, mutta kyllä toimittajat hajulla ilmiöstä olivat. Kaikki Barcelonassa pyöri Messin ympärillä, niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Pahimmillaan tilanne oli sitä luokkaa, ettei hieman kärjistäen kukaan muu kentällä uskaltanut yrittää mitään, vaan pallo vain annettiin Messille ja sitten odotettiin ihmettä.

Nyt Messiä ei enää ole – ei hyvässä eikä pahassa. Sinne meni planeetan ja samalla seurahistorian paras pelaaja kaikkine maaleineen ja maalisyöttöineen. Toisaalta Messin lähdettyä kaikkien muiden on ollut pakko nousta parrasvaloihin.

Jonkin aikaa siinä meni totutellessa. Ehkä Xavi ei olisi koskaan saanutkaan joukkueesta tätä potentiaalia irti, kuka tietää. Mutta viimeistään nyt kun valmentaja vaihtui Hansi Flickiin, asiat ovat alkaneet rullata.

Monipuolisempaa kuin koskaan ennen?

Barcelona on perinteisesti vannonut pallonhallinnan ja kovan prässäämisen nimeen. Flick on tuonut omat mausteensa soppaan, niin että koko joukkue pyrkii prässäämään menetyksen hetkellä erittäin kovaa, ja puolustuslinja nousee keskiviivalle.

Samaan aikaan Flick on hyökkäyspelaamisessa antanut siunauksensa myös nopeaan suunnanmuutospelaamiseen. Peliä toki myös hidastetaan, mutta vivahde-ero aiempaan on selvä: nyt hyökätään aiempaa enemmän myös nopeasti pystyyn ja pyritään käyttämään hyväksi epäorganisoituneen vastustajan selustaa.

Lopputuloksena Barcelona hyökkää tällä hetkellä todella monipuolisesti. Joukkue kykenee murtautumaan tehokkaasti niin keskikaistalta, leveydestä laitapakkien myötä kuin välikaistoilta sisään leikkaavien laitahyökkääjien avulla.

Barcelona pelaa sekä pienen tilan kombinaatiopelejä että käyttää pidempiä selustaan annettuja syöttöjä. Välillä tulee keskitystä maalille ja samaan aikaan tilan täyttö tehdään oikein, jotta on myös vaihtoehto cut back -syötölle takaviistoon. Tästä saatiin malliesimerkki keskiviikkoiltana Crvena Zvezdaa vastaan.

Tämän kauden La Ligassa Barcelona on laukonut ottelua kohden eniten, mutta toisaalta pitänyt myös kiinni pallonhallintaidentiteetistään. Joukkue on pitänyt palloa 67,8-prosenttisesti, kun listan kakkosen – Real Sociedadin – lukema on 58,8.

40 La Liga -maalistaan Barcelona on tehnyt ”avoimen pelin” kautta 26, nopeista vastahyökkäyksistä viisi, erikoistilanteista seitsemän ja rangaistuspotkuista kaksi. Rankkareita lukuun ottamatta joukkue johtaa kaikkia eri maalitilastoja.

Monipuolisuudesta jotain kertoo sekin, että Barcelonan hyökkäyksistä 31 prosenttia tulee keskikaistalta, 37 prosenttia oikealta ja 32 prosenttia vasemmalta.

Moni pelaa elämänsä kautta

Siinä missä Flickin organisoima pelitapa on sopinut tai sattunut sopimaan joukkueelle tavanomaistakin paremmin, positiivisesta kierteestä on nostettava hattua myös yksittäisille pelaajille.

Esimerkiksi Raphinha oli aiemmin lähinnä kymmenien miljoonien eurojen floppi, mutta nyt hän on yhtäkkiä sekä johtaja että tehokas hyökkääjä. Raphinha ei aiemmin osunut mistään tai saanut edes laukausta aikaiseksi. Nyt mies paukuttaa milloin mistäkin maaleja ja tarjoilee päälle erinomaisia erikoistilannepalloja.

Samaa voi sanoa Robert Lewandowskista. Tasan vuosi sitten puolalainen oli ihan menneen talven lumia ja moni Barcelonan kannattaja oli valmis heivaamaan Lewandowskin muualle. Tämän hetken vireellä Lewandowski on paukuttamassa ikämiesikäisenä yhden Barcelonan seurahistorian tehokkaimmista kausista.

Listaa voi jatkaa vaikka kuinka. Jules Koundé pelaa oikeana pakkina elämänsä futista ja on lopulta näyttänyt tottuneen ajatukseen, ettei topparin tontille enää ole paluuta.

Ja sitten on tämä koko junioriosasto. Lamine Yamalin potentiaalista on tietysti puhuttu jo vaikka kuinka, mutta nuorukainen näyttäisi myös kehittyvän koko ajan odotusten mukaisesti. Iñaki Peña on tuurannut Marc-André ter Stegeniä paremmin kuin hyvin, Pau Cubarsísta on jo tullut puolustuslinjan pallollinen johtaja ja Marc Casadó on aivan puskista ottanut itselleen vakituisen avauksen paikan vaikkei kukaan ollut kuullutkaan kaverista vielä vuosi sitten.

Tuohon vielä päälle lyödään joukkueen vahvistuminen ja ennen kaikkea materiaalin leventyminen. On se hurja ajatus, että pelin voivat avata keskikentällä vaikkapa Casadó, Pedri ja Dani Olmo, ja penkiltä on heittää sisään Frenkie de Jong, Gavi ja vuodessa valtavan kehitysloikan ottanut Fermín López.

Juuri tällä hetkellä Barcelonan joukkue on täynnä pelaajia, jotka haluavat ja uskaltavat nimenomaan pelata: olla sisällä pelissä, olla mukana merkittävissä asioissa, joita kentällä tapahtuu. Aiemmin se ei ollut niin. Aiemmin luotettiin Messiin ja itse saattoi jättäytyä varjoihin.

Monipuolisuuden näkee hyvin tehoistakin. Lewandowski on paukuttanut tällä kaudella 16 ottelussa 19 maalia ja antanut kaksi maalisyöttöä. Yamalin tehot 16 peliin 6+8, Raphinhan 12+10. Olmo seitsemässä pelissä 5+0, ja muilla on pienempiä tehoja.

Voidaan olettaa, että Barcelonan tahti tuosta hieman putoaa kauden edetessä. Sen verran monen maalin edestä joukkue on uhmannut maaliodottamaansa niin La Ligassa kuin Mestarien liigassa. Joka tapauksessa hyökkäävä pelitapa on ja pysyy – ja se kyllä tuottaa maaleja.

Ei pelkkää ruusuilla tanssimista

Varoituksen sanana sanottakoon, että siinä missä Barcelona tarjoaa tällä hetkellä rutkasti viihdettä, voittamisen kannalta joukkue leikkii tulella lähes koko ajan.

Puolustuslinja on tosiaan keskiviivalla, ja paitsioansan toimivuuteen on kova luotto. Siitä on jo tullut suorastaan ilmiö, kuinka säännönmukaisesti vastustaja juoksee Barcelonaa vastaan paitsioon. Kenties paras esimerkki nähtiin ottelussa Real Madridia vastaan.

Vaikka Barcelona murjoi Real Madridin ja Bayern Münchenin selkein lukemin, pelit olisivat voineet mennä ihan päälaelleen. Tällä hetkellä kaikki hehkuttavat, kuinka ”Barcelona on tullut takaisin”. Todellisuudessa komeasti voittamisen ja rumasti häviämisen välinen ero on ollut mielettömän pieni, ja pienet asiat ovat sataneet Barcelonan laariin.

Sitten taas toisaalta: jos Barcelona haluaa hyökätä koko joukkueen voimin, prässätä syvältä ja aggressiivisesti, myös puolustuslinjan on pakko nousta. Jos puolustuslinja jäisi alemmas, vastustaja löytäisi valtavasti tilaa Barcelonan keskikentän ja puolustuksen välistä – ja taas joukkue olisi ongelmissa.

Eli voitaneen todeta, että tavallaan Barcelona on tullut takaisin. Se hyökkää monipuolisemmin kuin ehkä koskaan. Samalla uhka vaanii koko ajan pallonmenetysten hetkellä.

Ei kannata tuudittautua siihen, että näin jatkuisi aina. Jossain vaiheessa tulee useampi kerta peräkkäin, kun senttien paitsiot kääntyvät Barcelonaa vastaan. Siinä kohtaa mitataan joukkueen henkistä kanttia.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila