TOP5: La Liga -kauden parhaat valmentajat – Zidane ei tarvinnut Galácticoja, hän loi sarjan parhaan kollektiivin

La Liga -kausi päättyi sunnuntaina. Laliiga.com kokoaa kauden päätyttyä tuttuun tapaan erilaisia TOP-listoja kauden parhaista.

Olemme jo julkaisseet TOP-listamme parhaista maalivahdeista, suurimmista flopeista sekä parhaista hankinnoista. Lue jutut linkkejä painamalla. Seuraavaksi vuorossa on kauden parhaat valmentajat.

#5 Julen Lopetegui

Sevillan 2018-19 kausi oli pettymys lähes jokaisella mittarilla. Joukkue sijoittui kuudenneksi La Ligassa ja lensi ulos neljännesvälierissä Eurooppa-liigassa. Jotain oli muututtava, ja jotain myös muuttui.

Julen Lopetegui johdatti Sevillan takaisin Mestarien liigaan, ja joukkue on pelannut näyttävää jalkapalloa pitkin kautta. Eurooppa-liigassa on vastassa seuraavaksi Roma ja Sevilla on kolmen suurimman suosikin joukossa, jos pohditaan kilpailun voittajaa. Kaiken lisäksi kausi loppui varsin mainiosti ja Sevilla pelasi 17 ottelua putkeen tappioitta. Viimeksi vastaava saldo (16 ottelua) on tullut Juande Ramosin alaisuudessa.

Lopetegui peluuttaa usein 4-3-3-muotoa paperilla, mutta se kääntyy 3-4-3-muodoksi pallonhallinnassa. Alin keskikenttä, Nemanja Gudelj tai Fernando tiputtavat toppareiden väliin. Muita tärkeitä elementtejä ovat todella aggressiivisesti nousevat laitapakit jotka pitävät leveyden, ja mahdollistavat laitahyökkääjien kaventamisen sisäänpäin kenttää. Toinen kaseista auttaa yleensä alaspäin ja Joan Jordán on usein ollut hyökkäävin kasi, joka auttaa boksin täyttämisessä.

Sevillan pelinrakentelun voi jakaa käytännössä kolmeen kategoriaan:

1. Suora pallo Luuk de Jongille (kohdepelaaja)
2. Hidas kierrätys ja pallo nouseville laitapakeille, jotka toimivat melkein “wingbackeina”
3. Toinen laitahyökkääjista tippuu taskuihin ja koittaa kääntyä tilaan

Sevilla on varsin hyvä joukkue positiivisissa suunnanmuutoksissa ja se nostaa monta miestä nopeasti ylös. Pelitapa on melko monipuolinen ja voi vielä parantua entisestään vielä laadukkaampien yksilöiden myötä. Sevillan puolustus ja Lopetegui ansaitsevat myös paljon kiitosta ja Sevilla oli päästettyjen maalien sekä xGA (maaliodottama vastaan) sarjan kolmanneksi paras joukkue. Lopetegui on tehnyt hyvää työtä ja ansaitsee maininnan listalla. Sevilla on jälleen hyvissä käsissä.

#4 Diego Martínez

On mahdotonta tehdä listaa La Ligan viidestä parhaasta valmentajasta, ja jättää Diego Martínezia listan ulkopuolelle. Granada on tehnyt ihmettä hipovan nousun Martínezin alaisuudessa viimeisen kahden kauden aikana. Kausi 2017-18 Segundassa päättyi kymmenenteen sijaan. Edellinen kausi toi nousun Segundasta La Ligaan. Tällä kaudella Granada sijoittui seitsemänneksi ja otti viimeisen Eurooppa-liiga -paikan (karsintojen toiselle kierrokselle). Uskomatonta. Eikä tässä vielä kaikki.

Diego Martínez on sarjan nuorin päävalmentaja (38), ja hän onnistui ensimmäisellä kaudellaan La Ligassa valmentamaan Granadan Copa del Reyn välierään asti. Martínez on kiistatta puhtaasti tämän kauden paras valmentaja saavutuksiltaan Euroopassa.

Diego Martínez on valmentajana joustava, ja hänessä ei ole tyypillistä tietyn ideologian itsepäisyyttä. Hänen suosimaansa muoto on yleensä 4-2-3-1, mutta kauden aikana olemme nähneet variaatioita; muun muassa erilaisia kolmen topparin alakertoja sekä useita muita viritelmiä kuten 4-1-4-1-muoto. Joustavuus on ehdoton voimavara. Osa hänen taikaansa on tutkinto urheilutieteessä. Martínez ajattelee myös jalkapalloa 24 tuntia päivässä. Kehittyminen on pakkomielle.

Martínez on hyvä ihmisjohtaja ja tehokas kommunikoimaan. Hänen taktiikkansa ovat joustavia ja hän pyrkii opettamaan pelaajilleen nöyryyttä, uhrautumista sekä kovaa työtä. Elementtejä, jotka ovat olleet vahvasti läsnä La Ligan viime vuosien menestystarinoissa. Granada on Martínezin ansiosta heimo, joka repii ja raastaa yhdessä. Olisi rikollista jättää Martínez listan ulkopuolelle, mutta vielä on toivottava pitkäjänteisyyttä tulevaisuudessa.

#3 José Bordalás

On vaikea olla nimeämättä José “Pepe” Bordalásia, joka on tehnyt muutaman kauden aikana uskomatonta työtä Getafen peräsimessä. Getafe jäi niukasti Eurooppa-liigan paikkojen ulkopuolelle loppukauden huonon vireen takia. Iso syy oli kapea materiaali ja tiivis otteluohjelma, mikä johti siihen, että joukkue väsyi loppua kohden. Mutta. Matka jatkuu vielä tämän kauden Eurooppa-liigassa Interiä vastaan neljännesvälierissä. Getafe onnistui kaatamaan vasten odotuksia Ajaxin, mikä on Bordalásin testamentti Getafelle ja heidän uhrautuvalle pelijärjestelmälle.

Getafe pelaa tiiviissä 4-4-2-muodossa ja prässäävät hullun lailla läpi ottelun. Systeemi on todella vaativa, mutta levännyt Getafe aiheuttaa ongelmia lähes mille tahansa joukkueelle maailmassa. Joukkueelle on tärkeintä antaa painetta ilman palloa, ja sitä kautta koittaa pakottaa vastustaja virheisiin.

Getafe ei muuta omaa systeemiään vastustajan mukaan, vaan päällimmäinen tarkoitus on kuristaa happi ulos vastustajasta ja pakottaa heidät muovaaman taktiikkaansa Bordalásin tahdon mukaan. Viedä heidät epämukavuusalueelle.

Hyökkäyssuuntaan on Getafen päällimmäinen filosofia luoda minikombinaatioita ja numeraalisia ylivoimia, vaikka ne olisivat vain lyhyen ajan voimassa. Ylivoimat pätevät läpi pelin neljän vaiheen: ilman palloa, pallon kanssa tai transitiotilanteissa.

Joukkueessa tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita ja varsinkin laitahyökkääjien “inverted” roolit ovat isossa osassa hyökkäyspeliä, mikä mahdollistaa laitapakkien nousut. Samalla kärkipelaajien tandemi-pelaaminen on isossa roolissa, mutta joukkueen tupla-pivot (kahden pohja) on käytännössä kaikki kaikessa joukkueelle. He nostavat, he peittävät, ja he juoksevat. He luovat paljon numeraalista etua joukkueelle. He ovat joukkueen keuhkot ja sydän.

Bordalásin Getafe ei koita olla mitään, mitä se ei ole. Peli on kompaktia, uhrautuvaa ja tehokasta. Peruasiat ensin kuntoon ja oma pää puhtaaksi. Bordalás ja Getafe ovat tehneet uskomatonta työtä viimeisen kahden kauden aikana rajallisilla resursseilla, ja he ovat samalla osoittaneet, että he kykenevät haastamaan säännöllisesti huomattavasti isompia seuroja. Tämän takia on pakko arvostaa José Bordalásia näin korkealle.

#2 Diego Simeone

La Ligan parhaita valmentajia pohtiessa on pakko nostaa esiin Diego Simeone . Puhtaasti sarjataulukkoa katselemalla voi Atlético Madridin kautta pitää lievänä pettymyksenä. Joukkue ei haastanut mestaruudesta tosissaan, ja Mestarien liiga jalkapallo oli ajoittain uhattuna. Todellinen tarina saattaa kuitenkin hieman yllättää.

Jos tutkimme xPTS (pisteodottamaa) niin voimme todeta, että Real Madrid ja Barcelona ylisuorittivat ja Atlético alisuoritti. Real Madridin olisi kuulunut saada 77.69 pistettä, Barcelonan 73.14 ja Atléticon 72.35 pistettä. Yhtäkkiä ero ei tunnu niin merkittävältä.
Vielä tärkeämpää on huomioida, että Ticon ja Simeonen uudelleenrakennus lähti melkoisen hyvin käyntiin. Joukkue on kahdeksan parhaan joukossa Mestarien liigassa ja pelasi erinomaisesti La Ligassa koronatauon jälkeen. Kesällä oli nettokulutus siirtomarkkinoilla +63 miljoonaa puntaa, eli toisin sanoen joukkue teki voittoa kesällä. Joukkueen selkärankaa ei ole helppo tehtävä korvata.

Diego Simeonen systeemi on ollut pitkään vastavoima Johan Cruyff-koulukunnan pallonhallinnalle. Atlético Madridin 4-4-2-muoto on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas, ja pelivälineen sijan pyrkii joukkue kontrolloimaan tilaa. Ominaista Simeonen joukkueille on myös, että pelaajat kykenevät pelaamaan useita eri rooleja systeemin sisällä.

Ominaista on myös kova työ, sitoutuminen ja todella kapea keski -tai matala blokki. Maltti on valttia. Aiemmin Atlético prässäsi korkeammalta, mutta nykyään prässitilanteet tapahtuvat lähinnä vastustajan heikosta kosketuksesta palloon – se toimii merkkinä aloittaa prässi. Luonnollisesti tietyissä otteluissa, kuten Mestarien liigassa, saattaa joukkue antaa enemmän painetta läpi ottelun.

Simeonen vastahyökkäysorientoitunut jalkapallo on ajoittain pragmaattista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Joukkue pyrkii nopeasti hyökkäämään tilaan vertikaalisesti, voitettuaan pelivälineen itselleen. Numeraaliset ylivoimat tapahtuvat yleensä laitakaistoilla hyökkäyspelissä, ja laitapakkien keskitykset ovat isossa roolissa.

Simeonen systeemi ansaitsee oman paikkansa La Ligan historiassa ja tulevissa tarinoissa. Harvoin on kukaan kyennyt minimoimaan riskejä yhtä tehokkaasti ja samalla olemaan tehokas omassa tekemisessään. Atlético tulee todennäköisesti ainoastaan parantamaan tästä, ja haastanee jälleen tosissaan mestaruudesta ensi kaudella.

#1 Zinédine Zidane

Yksi aikamme suurimmista pelaajista on nykyään myös kiistatta yksi aikamme suurimmista valmentajista. Valmentaja-ura on ollu lyhyt, mutta sitäkin suloisempi. Kolme voitettua Mestarien liigaa putkeen on saavutus, jota tuskin koskaan rikotaan. Tällä kaudella Zinédine Zidanen kontolle tuli myös toinen voitettu La Ligan mestaruus.

Real Madrid oli tilastojen valossa La Ligan paras joukkue, ja se keräsi myös eniten pisteodottamaa. Mestaruudessa ei ollut niin sanotusti onnea matkassa, vaan se oli lopulta erittäin ansaittu. Vielä suurempi testamentti on, että Zidane onnistui sytyttämään Real Madridin pelaamaan jälleen kollektiivina. Lisäksi joukkue pelasi suurimman osan kaudesta ilman uutta tähtihankintaansa, Eden Hazardia.

Zidane on osoittanut olevansa uskomaton ihmisjohtaja sekä hyvä kommunikoimaan. Hän on eksperimentoinut myös useiden formaatioiden kanssa läpi kauden eikä ole pelännyt tehdä rohkeita ratkaisuja. Joukkue voitti kymmenen ottelua putkeen koronatauon jälkeen ja pelasi tasan viimeisessä ottelussa, kun mestaruus oli jo ratkennut. Vaatii taitoa olla parhaimmillaan, kun panokset ovat kovimmillaan. Tämä sulka on ehdottomasti annettava Zidanen hattuun.

Jos haluaa lukea tarkemmin Real Madridista tällä kaudella, onnistuu se oheisesta näkökulmasta. Tällä kaudella ei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli La Ligan paras joukkue, ja tällä kaudella Los Blancos onnistui voittamaan ilman Galácticoja. Mestaruus tuli olemalla loistava kollektiivi. Zidane osoitti, että hän osaa uudistua ja ansaitsee ykkössijan valmentajien rankingissa.