Ernesto Valverden pitäisi saada valmentaa Barcelonaa enää kolmen ottelun ajan. Sen jälkeen: adiós.

Suuren yleisön silmissä Valverde on onnistunut työssään. Barcelonan seuraidentiteettiä syvällisemmin ymmärtävät tietävät, että todellisuudessa Valverde ei ole missään vaiheessa onnistunut erityisen hyvin. Liverpool-ottelupari oli vain mädäntynyt kirsikka lässähtäneen kakun päälle ja toi ongelmat kunnolla päivänvaloon.

Väärä valinta

Valverde palkattiin Luis Enriquen työn jatkajaksi noin kaksi vuotta sitten. Laliiga.com arvioi jo tuolloin, että ilmassa on huomattavasti enemmän kysymys- kuin huutomerkkejä.

– Suuren osan urastaan Valverde on viettänyt niin pelaajana kuin valmentajana Baskimaalla. Athletic Bilbao on toki alueen suurin seura ja monen baskin ylpeys, mutta se on silti vain juuri sitä: alueellinen suurseura. Barcelona sen sijaan on globaali suurseura, jonka ajattelutapa on ihan erilainen, tekstissä kirjoittettiin.

– Syöttöpelaamisen valossa Barcelonan valmentajavalinta näyttäytyy jopa aika erikoisessa valossa. Barcan ja Athleticin pelilliset identiteetit kun eivät voisi olla kovin paljon kauempana toisistaan.

– […] kun valmentaja tulee Barcelonan kaltaiseen seuraan, valmentaja voi hioa joukkueen pelaamista – mutta tiettyjen raamien sisällä. Valverde ei voi tehdä Barcelonasta Athleticia. Sitä eivät hyväksy kannattajat, ei seurajohto, eivät todennäköisesti pelaajatkaan.

Väärin pelattu

Valverde on tehnyt juuri sen, mitä hän ei olisi saanut tehdä. Hän on yrittänyt tehdä Barcelonasta Athleticin. Tietenkin. Se on se, minkä Valverde osaa.

Ongelma: Barcelona ei ole Athletic. Ei tule ikinä olemaankaan. Barcelona on Barcelona, més que en club ja kaikkea sitä. Seura, jolla on äärimmäisen vahva seuraidentiteetti. Identiteetti määrittelee kaikkea tekemistä. Sen pitää määritellä kaikkea tekemistä.

Barcelonassa on tärkeää voittaa. Se on selvä. Mutta vähintään yhtä tärkeää on, miten voitetaan. Karrikoidusti sanottuna Barcelonassa on parempi hävitä oikein kuin voittaa väärin. Se on asia, jota Barca-pomot Sandro Rosell ja Josep Maria Bartomeu sekä viime aikojen valmentajat Tata Martino, Luis Enrique ja Valverde eivät ole oikein missään vaiheessa kunnolla tajunneet.

Valverden puolesta puhuvat pokaalit. Viime kaudella tuli tupla, tälläkin kaudella on vielä sauma samaan. Liigamestaruus paketoitiin viime kaudella käytännössä jo joulunajan El Clásicossa ja tälläkin kaudella La Liga on ollut Barcan dominanssia.

Espanjalaista futista seuraavat tietävät, ettei La Liga ole juuri nyt mittari. Real Madrid seilaa identiteettikriisissä ja muistuttaa pikemminkin eksynyttä lammasta kuin varteenotettavaa vastustajaa. Atlético Madridkaan ei ole ollut niin vahva kuin muutamana aiempana kautena. Pari muuta La Liga -joukkuetta pystyy haastamaan Barcan yksittäisessä pelissä, muttei pitkässä sarjassa.

Todellinen testi on parin viime kauden ajan nähty Mestarien liigassa. Viime kaudella Barca romahti puolivälierissä AS Romaa vastaan – ihan samalla tavalla kuin Anfieldilla tiistai-iltana.

Molemmissa peleissä yhdistävä tekijä oli pelokkuus. Barca antoi aloitteen vastustajalle ja vetäytyi kuoreensa. Puolusti passiivisesti henkensä kaupalla omaa maalia. Sen ei pitäisi ikinä mennä niin!

Muotoilen tämän nyt mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla:

  • Barcelonan ei pitäisi koskaan luopua vapaaehtoisesti pallosta.
  • Barcelonan pitäisi aina pyrkiä pitämään palloa, koska se on Barcan seuraidentiteetin näkökulmasta paras tapa sekä hyökätä että puolustaa.
  • Barcelonan pitäisi käytännössä aina pyrkiä riistämään pallo mahdollisimman pian menetyksen jälkeen ja mahdollisimman kaukana omasta maalista.

Lopettakaa jo se arvoton näytelmä

Valverde on syyllinen pelillisiin ongelmiin. Valverde on syyllinen siihen, että hän on pelin sisäisessä reagoinnissa kehno ja että hän tekee vääriä pelaajavalintoja otteluihin. Miksi esimerkiksi Sergi Roberto edelleen avasi Liverpoolia vastaan oikeana pakkina, miksi kentältä otettiin pois Arturo Vidal ja niin edelleen.

Valverde on syyllinen siihen, että hänen johdollaan Barca on romahtanut Mestarien liigassa häpeällisellä tavalla nyt kahtena keväänä peräkkäin. Valverde on myös syyllinen siihen kipuiluun, jota on nähty 4-4-2- ja 4-3-3-muodostelmien välillä (ensimmäinen on Valverdea, jälkimmäinen Barcelonaa), mutta siihen loppuu Valverden syyllisyys.

Loppuosa on Bartomeun syyllisyyttä. Vain seuraidentiteettiä ymmärtämätön tekee ratkaisun, joka sotii identiteettiä vastaan. Tiedän, että Barcelonalla on tarkka rekrytointiprosessi, jota periaatteessa tulisi noudattaa enemmän tai vähemmän jokaisen henkilönimityksen kohdalla. On hyvin tärkeää, että esimerkiksi päävalmentajan pelifilosofia on sopusoinnussa barcalaisen peli-identiteetin kanssa. Valverden kohdalla näin ei ole oikein missään vaiheessa ollut.

Kovin kuvaava esimerkki on tosiaan ollut pallottelu muodostelmien välillä. Barcelona haluaa Valverden peluuttavan 4-3-3:a, jota Valverde ei kunnolla osaa. Viime kausi mentiin vielä 4-4-2:lla, mutta täksi kaudeksi vaihdettiin 4-3-3:een. Kunnes taas isoissa peleissä on turvauduttu – viimeistään hätä jo kädessä – taas 4-4-2:een. Ei se voi mennä noin!

[readmore from=Barcelona]

Jostain – edelleen tuntemattomasta – syystä Barca-johto Bartomeun alaisuudessa päätyi kaksi vuotta sitten palkkaamaan Valverden. Nyt vielä kun Valverde on luopunut usein jopa korkeasta prässistä ja alkanut peruutella pelokkaana isoissa peleissä, Barcan peli-identiteetistä on näkynyt lähinnä savuavia raunioita.

Identiteetti ja siitä kiinni pitäminen on kaikki kaikessa. Se on pitkällä aikavälillä myös menestyksen tae. Liverpool-otteluparissa barcalaisesta identiteetistä ei näkynyt juuri jälkeäkään. Ei korkeaa prässiä, ei kontrolloitua pelin rytmittämistä, ei vastustajan juoksuttamista alueellisilla rondoilla, ei juuri mitään. Siihen kun lisää päälle heikon henkisen valmistautumisen, joka näkyi haavanlehtimäisenä tärinänä ihan perustason syöttötyöskentelyssä, niin siinäpä sitä soppaa riittää.

Yksinkertaistaen: Valverde on Barcelonalle väärä valmentaja, ja nyt avioliitto on purettava. Mielenkiintoista muuten sekin, että Suomen suurimmassa Barca-aiheisessa Facebook-ryhmässä, FC Barcelonan olohuoneessa, 94 prosenttia gallupiin vastanneista (klo 12:56) oli sillä kannalla, että Valverden pitäisi saada potkut.

Seuraava ongelma: kuka sitten olisi oikea valinta Barcan päävalmentajaksi? Äärimmäisen vaikea kysymys. Xaviahan sille tontille odotetaan – aivan kuten Gerard Piquétä aikanaan Bartomeun tilalle – mutta se olisi virheiden virhe, että Xavi tuotaisiin sisään liian aikaisin.

Aiheet Barcelona Näkökulmat Valverde Ernesto